Luin jostain, että helmikuu olisi Roomassa suht rauhallinen kuukausi, mitä turistimääriin tulee. En tiedä, paljonko porukkaa on huippusesongin aikana, mutta ei tarvinnut nytkään yksin kiertää nähtävyyksiä.
Reissu alkoi lupaavasti, kun muuan rantojen mies kävi melkein kurkkuuni kiinni Düsseldorfin rautatieasemalla, kun minulla ei ollut heittää tupakkaa tai pikkurahaa kahvia varten. Roomassakin kaikki vaikutti alkuun todella lupaavalta, kun varaamani hotellin ovea ei tultu aukaisemaan. Soitto hotellin puhelinnumeroon ja suunta kohti naapurihotellia. Olivat buukanneet halppishotellin erehdyksessä täyteen ja pääsin neljän tähden majoitusliikkeeseen, ei paha.
Ekana iltana en ehtinyt kuin tutustua Terminin ympäristöön ja käydä tsekkaamassa Colosseumin iltavalaistuksen. Sen jälkeen olikin hyvä syödä pastaa ja salaattia hyvinkin paikallisessa mestassa. Sedät ovat pyörittäneet puotia samassa paikassa vuodesta 1931 saakka.
Maanantaina jonotin ensin 45 minuuttia Vatikaanin museoihin ja myöhemmin ehkä puoli tuntia Pietarin kirkkoon, jonka kupoliin könysin kaikki 551 rappusta. Ei tässä vielä niin vanhoja tai sydänvikaisia olla, että olisi puoliväliin ajettu hissillä!
Jonojen kupeessa liikkui monenlaista yrittäjää: ”Maksa 40 euroa, sisältää 2,5 tunnin opaskierroksen ja jonon ohi museoihin ja Pietarin kirkkoon.” ”On vähän kallista opiskelijabudjetilla.” ”No saat 5 euroa alennusta?” ”Joo, kiitos mutta ei kiitos.” ”Joudut jonottamaan kaksi tuntia.” ”Ei ole kiire mihinkään.” Aika menikin rattoisasti kuusikymppisen brittipariskunnan kanssa keskustellessa.
Myös paljon muuta ns. "pakollista" tuli nähtyä ja illalla pizzan, antipastin ja puolikkaan punkkupullollisen jälkeen nuijanukutus olikin taattu.
Tiistaina kävin tutustumassa Forum Romanumiin ja Palatinen kukkulaan. Kävelin myös päämäärättömästi ympäriinsä pitkät pätkät. Shoppailuholisti ei jaksanut edes shoppailla. Merkkiliikkeiden ikkunoita oli tosin kiva katsella. Jos joskus olisi sen verran rahaa, että kehtaisi mennä sisälle asti?
En yleensä fanita ennakkoon suunniteltuja juttuja tai matkoja, joissa kaikki tehdään opaskirjojen ohjeiden mukaan. Lonelyplanetin ja Timeoutin opaskirjoista saa kuitenkin todistetusti hyviä ruokapaikkatärppejä. Viimeisenä iltana satuin vahingossa aperitiiville viinibaariin, jota huomasin myöhemmin opaskirjani suosittelevan. Valikoima oli valtava ja lasilliset edullisia. Viinin jälkeen suuntasin myöhästyneelle synttäri-illalliselle Armando al Pantheoniin, jota opaskirja suositteli hinta-laatusuhteeltaan hyvänä ja paikallisena mestana. Ruoka oli loistavaa. Timeout ei siis taaskaan pettänyt.
Mahtavaa muuten olla Düsseldorfissa ja huomata, ettei pyykkipoletteja saa ostettua ennen ensi tiistaita, koska toimisto on kiinni. Karnevaalit… Hädässä Erasmukset onneksi tunnetaan; samassa asuntolassa asuva kaveri myi pesupoletin. Päivä pelastettu! :-)
