maanantai 28. marraskuuta 2011

Pikkujoulukateus

Kamerassa olisi järjettömän paljon hauskoja kuvia, joita haluaisin postata tähän. Pitää kuitenkin odottaa perjantaihin tai lauantaihin saakka, koska uusi läppäri saapuu vasta silloin.

(toim.huom. 4.12.2011: ei ehkä sittenkään niin paljon kuvamateriaalia. Säästän loput omaksi ilokseni!)

Olen lukenut kateellisena pikkujoulupäivityksiä Facebookista. Täällä kun ei tunneta sellaista käsitettä. Viikonloppu meni kuitenkin perisuomalaisessa hengessä, ja nyt kroppa kiittää, ettei tiedossa ole yksiäkään pikkujouluja. Kyseessä oli sivistyneesti muotoiltuna ekskursio Sauerlandiin, mutta tunnelma oli (vähintään) kuin Puolueen mökkireissulla pari vuotta takaperin. Ja kun tarjoilut kuuluivat reissun hintaan, voisi mökkireissuun yhidstää myös pikkujouluun. Se sauna vain puuttui, mutta tämä kertonee kaiken oleellisen.

Pojat ja Looping Louie. Muut pelaavat tuota tarhassa, me parikymppisinä :)

Säännöt selviksi ja pelit käyntiin.

Suomitypyt. Meikäläinen henkisesti mukana Movemberissa :)


Minulla on tällä viikolla kaksi presentaatiota pidettävänä. Toinen enkuksi ja toinen saksaksi. Suurin osa työstä on jo tehty, mutta nyt olotila on lähinnä lamaantunut. En uskalla rueta lukemaan toisiin kursseihin liittyviä artikkeleita, koska pelkään informaatioähkyä ja sitä seuraavaa sekoilua. Opiskelu on täällä niin rankkaa. Muuten voisin kyllä jäädä tänne. Ilmasto on oikein passeli, kun aurinko paistaa marraskuun lopussa, ja varustukseen kuuluvat ballerinat ja aurinkolasit. Jännittää vähän se, kun äiti tulee käymään. Iskeeköhän koti-ikävä sitten?

maanantai 21. marraskuuta 2011

Blogihiljaisuutta luvassa.

No niin. Vihdoin tietokoneen äärellä parin päivän tauon jälkeen. Vanha palvelijani päätti lauantaina, että on aika siirtyä haudan rauhaan. Tietokoneeni ei siis toisin sanoen enää suostunut käynnistymään, eikä sitä voinut paikallisten atk-gurujen mukaan pelastaakaan. Odottelen siis uutta tietokonetta. Äiti tulee käymään vajaan kahden viikon päästä, eli siihen saakka pysyn todennäköisesti hiljaisena, koska en saa ladattua kuviakaan koneelle. Kuivaksihan tämä menisi ilman niitä.

Olen nyt vähän hämmentynyt. Kävin eilen Iiriksen luona testaamassa, ovatko tiedostoni varmasti tallella kovalevylläni, joka saatiin pelastettua. Sieltähän ne löytyivät eilen, mutta nyt en saa täällä yliopistolla ulkoista kovalevyäni enää auki. PELOTTAVAA! Ovatkohan ne kadonneet bittiavaruuteen yhdessä yössä!? Onneksi kaikki opiskelujutut ovat olemassa muistitikuilla, mutta musiikit ja kuva harmittavat kyllä vietävästi, jos tuo kovalvy nyt ei enää jostakin syystä rupea yhteistyökykyiseksi! Menetän luultavasti yöuneni.

Erästä viime kevään haastateltavaani siteeratakseni, jos onnen määrä on vakio, niin ehkä ensi kerralla. Sitä toivoisi jo vähitellen nimimerkki koko marraskuun ajan enemmän tai vähän sairastellut kuolleen läppärin omistaja. Nämä onnettomuudet sattuvat toki aina silloin, kun olisi hirveästi opiskeluhommia. Voisin hypätä kaivoon.

torstai 17. marraskuuta 2011

Minne katosi päivät?

Olen tällä viikolla opiskeluihini käpertyneenä ihmetellyt, minne päivät ovat kadonneet, kun vielä hetki sitten kaukaisilta tuntuneiden presentaatioiden päivämäärät tulevat selkä edellä vastaan, ja joulukin lähestyy jo. Presentaatioiden ja kovan työmäärän lisäksi tiedossa on kuitenkin myös parempia hetkiä ennen joululomaa. Ja mummon ansiosta pääsen kohta avaamaan myös joulukalenterin luukkuja. Partiolaisten joulukalenterin, totta kai!

Tarkoituksenani oli käydä katsomassa Bundesliigaa vaihdon aikana, mutta pistämpä nyt astetta paremmaksi! ;-) 23.11. menen Leverkuseniin (siis tuohon viereen) katsomaan jalkapallon mestarien liigaa. Leverkusen-Chelsea tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen kokemus Chelsea-fanille. Iskä onneksi sponsoroi mielenhäiriötäni, kun jouduin turvautumaan kalliiseen lipputoimistoon saadakseni lipun. Peli kun oli yllättäen loppuunmyyty seuran kautta, kun matti myöhäinen sen hoksasi...

Reissuiluakin on luvassa. Viikon päästä viikonloppuna lähdemme reissuun vaihtariporukalla. ESN:n järjestämän retken suuntana on Sauerland, eli maalaistalo keskellä ei mitään. Porukka on ilmoittautunut niin paljon, että taloja on ilmeisesti lopulta varattu kaksi kappaletta. Minulla ei ole hajuakaan, mitä me siellä teemme, mutta näkeepähän erilaista maisemaa, eikä 38 euroa viikonlopulta ole kova hinta.

Facebookiin tulee erilaisten vaihtariryhmien kautta koko ajan infoa reissuista Euroopan suurkaupunkeihin. Viikonloppu Prahassa tai Pariisissa? Olen käynyt Prahassa kaksi kertaa, ja Pariisissa vietin viikon opiskelukavereiden kanssa pari vuotta sitten. Amsterdam kyllä kiinnostaisi, koska 4- tai 5-vuotiaana karttuneet muistikuvat ovat hataria. Päiväretki isolla lössillä ja linja-autolla ei kuitenkaan huvita. Olen itsenäisempi matkailija. Päädyinkin äsken tekemään sen mukaisen ratkaisun: lähden joulukuun puolivälissä viikonloppureissulle Dresdeniin. Yksin. Tässä konkurssissa vaihtariporukalle räätälöidyt viikonloppu- tai päiväreissut olisivat kukkarolleni soveliaampia, mutta veikkaan, etten tulisi Suomesta käsin lähteneeksi Dresdeniin.

Dresden kutsuu! (kuva: rantapallo.fi)
Hotelli historiallisista maisemista torstaista lauantaihin irtosi 50 eurolla, mutta saksalaiseen tapaan junamatkoista saa maksaa itsensä kipeäksi, kun erillisiä opiskelija-alennuksia ei ole. Investoin ennen Berliiniä BahnCard25-korttiin. Kortti maksoi 25 euroa, mutta sillä saa helmikuun loppuun saakka 25 prosentin alennuksen kaikista junamatkoista, jotka alkavat ja päättyvät Saksaan. Kortista huolimatta Düsseldorf-Dresden-Düsseldorf maksoi yli satasen. Mastercardini on jo hetken aikaa veisannut hoosiannaa kovaa ja korkealta, mutta siinähän veisaa. Hyvien kokemusten arvoa ei voi mitata rahassa. Köyhän opiskelijankin pitäisi muistaa tämä vähän useammin.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Maanantai.

Täällä ei ole sinistä hetkeä. Huomasin sen juuri, kun kiikutin roskia ulos.

Siinä se nyt on! (kuva: H&M)

Pikkupakkaset saavat tulla, jos ovat tullakseen. Ostin uuden talvitakin, koska havaitsin viikonloppuna vanhan ”kevyemmän” talvitakin kelvottomaksi.

Ihana punainen villaduffelini, joka palvelee kunnon pakkasilla saa olla nyt rauhassa Jyväskylän vinttikomerossa. Olen vähän raukkaparka. Kuuntelen synkistelymusiikkia, ja hiihtelen tästä etiäpäin mustassa parkassa.

Ehkä huomenna helpottaa?

edit/15.11.11 - Takkihan tuli hankittua hyvällä hetkellä. Kuura saapui Düsseldorfiin viime yönä. Ehdin ihailla sitä juostessani kohti ratikkapysäkkiä aamulla nukuttuani pommiin 2,5 tunnilla. Tämmöinen turhamaisuuteen taipuvainen likkakin voi todistetusti selviytyä yliopistolle 25 minuutin sisällä heräämisestä! Croissant kainalossa.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Gute Zeiten, schlechte Zeiten

Otsikko viittaa paikalliseen saippuaan, jota tuli katseltua edellisellä pidemmällä visiitillä Saksaan. Nyt minulla ei ole televisiota, ja kymmenen euron radiokin osoittautui kertakäyttöradioksi. Kuitti on niin hyvässä tallessa, etten ole vielä löytänyt sitä. Voi olla, että reklamaatio jää tekemättä. Tuleepahan elettyä omaa elämäänsä, eikä vain toljotettua saippuaa. Hyviä ja huonoja hetkiä on mahtunut marraskuun ekalle puolikkaalle kiitettävästi, ja jatkuvasti on silti takaraivossa sellainen olo, että pitäisi elää jokainen hetki täysillä, eikä jossitella. Kotijoulua odotan kyllä, mutta pysyvä kotiutuminen ei huvittaisi yhtään.

Huonoja hetkiä on onneksi vähemmän. Olen ollut taas kuumeessa ja kurkku on ollut hirveän kipeä. Jouduin missaamaan tiistain ja keskiviikon kurssit (5/6 kursseistani...) taudin takia. Huonompi homma, koska kurssini ovat sellaisia, joilta saa olla vain kaksi kertaa poissa. Puolet viiden kurssin kiintiöistä siis kulutettu. Huojentavaa, koska otin valtuudet aloittaa joululoman ”jo” 21.12., jolloin lennän Suomeen. Minullahan olisi luento vielä 23.12... Ei siis passaa sairastua joulun jälkeen. Tai nukkua pommiin. Auts.

Hauskimpia hetkiä parilta viime viikolta oli kuitenkin ehdottomasti kansainvälinen illallinen Erasmus-porukalla. Me väänsimme kolmen suomalaistytön voimin pöytään karjalanpiirakoita, munavoita ja makaronilaatikkoa. Oli aika huvittavaa etsiä paikallisesti marketista puuroriisiä, mutta paikallinen Milchreis ajoi asinasa aivan hyvin! Menu Romaniasta Tanskaan Italian ja Brittien kautta oli melko monipuolinen ja täyttävä. Kotimatka muistuttikin lähinnä vyörymistä, kun ähky iski jo ennen jälkiruokakierrosta. Pakko oli toki jatkaa syömistä lähes huonoon oloon asti, koska kaikkien kavereiden herkkuja oli maistettava. Oli mielettömän hienoa, miten paljon ihmiset olivat nähneet vaivaa!

RUOKAA! Espanja, Suomi ja Belgia.

Osasto Suomi.

Ensimmäinen Suomen hinnoissa liikkunut baari-ilta tuli vietettyä vasta reilun kuukauden oleskelun jälkeen, mutta se olikin hieno ilta. On ollut jännittävää huomata, miten eri maista tulevien käsitykset Saksan hintatasosta vaihtelevat. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, että maksetaan 6 euroa sisäänpääsystä ja narikasta, ja että gintonicin hinta on 5-10 euroa. Kolmen euron olut on halpa. Osa skippasi kuitenkin bileet juuri hinnaston takia. Minusta kaikki opiskelijabileet ovatkin olleet muuten kuin ilmaisia, vähän niin kuin olisi käynyt Kuopion edesmenneessä Divassa euron olusilla. Klubi oli joka tapauksessa nimeltään Nachtresidenz. Porukkaa oli paljon, puitteet olivat hienot ja musiikki oli hyvää. Samoin seura – sitä enkelisiivillä varustettua rummuttajamiestä unohtamatta. Huippuhauska ilta siis. Lisää näitä!

Klubitunnelmissa.

Viikonloppuna minun oli tarkoitus lähteä käymään Bonnissa. Ihan vain siksi, koska sinne pääsee junalla ilmaiseksi opiskelijakortilla. Niin joo, ja olisin halunnut lähettää Tuulille kortin Beethovenin synnyinkodista, koska Beethoven on kuningas! Täytyi kuitenkin jättää toiseen kertaan, koska kurkkukivuissa karnevaalistartin kanssa yhtä aikaa reissaaminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.

Karnevaalikausi alkoi 11.11.11 klo 11.11. Osa vaihtariporukasta lähti Kölniin heti aamusta, koska pirskeet ovat kuulemma parhaimmillaan siellä. Minä kuitenkin tein kiltisti kouluhommia aamun ja aamupäivän yhden karnevaalioluen voimin. Iltapäivällä lähdettiin sitten Cristianin kanssa kohti keskustaa karnevaaliporukkaa bongailemaan, mutta Düsseldorfissa startti näytti aika vaisulta. Olivat ne jonkun teltan pystyttäneet, missä raikasi saksalainen discopoppi, mutta kaduilla oli tosin vähän porukkaa. Ilta meni hyvässä seurassa ensin Sarahin luona ja sitten pirskeissä, joissa soitettiin balkanilaista musiikkia. Pitäisi taas ryhdistäytyä ja rueta lukuhommiin. Miksi viikonloput menevät aina näin nopeasti? Onneksi maanantaina koittaa Pasila-aika Saksassakin, kun Yle poisti maaestot Areenasta :-)

Näissä tunnelmissa ja tämmöiset eväät tänään, nam:

Munakoisoa, kesäkurpitsaa, punasipulia ja tsatsikia.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Marraskuun tuntua

Hauska viikonloppu takana ja vieressä iso kasa tekstiä, jonka pitäisi olla luettuna huomiseksi. Miksi aloittaminen on aina näin vaikeaa, kun lopulta se lukeminen ei kuitenkaan ole niin kamalaa? Syyllinen on varmasti marraskuu, joka viimeistään eilen tunkeutui tännekin t-paitakelien loputtua.

Kultturelli harrastaminen jatkui lauantaisen teatteri-illan jälkeen sunnuntairetkellä Kaiserswerthiin. Keisarillisiin raunioihin ei valitettavasti päässyt tutustumaan lähietäisyydeltä, mutta miljöö aivan Reinin rannalla oli mitä mainioin. Paikallisetkin olivat lähteneet sunnuntairetkilleen samalle suunnalle, ja väkeä oli liikenteessä paljon. Osa istuskeli terassilla, joku porukka oli pystyttänyt niitylle nuotion ja toiset lennättivät leijoja. Tuolla sijaitsevassa ravintolassa voisi olla mukavaa käydä syömässä joskus joulua lähempänä!

Marraskuun valot olivat ihmeellisiä. Fiilis oli tunnelmallinen, toisin kuin Suomessa näihin aikoihin.





lauantai 5. marraskuuta 2011

Kuvahaasteen muodossa asioita, joita kaipaan kotoa

Aki haastoi minut blogissaan valikoimaan kuvia jokaisesta tietokoneelta löytyvästä kansiosta ja kertomaan kuvien tarinan. Kansioita on niin valtava määrä, että päädyin soveltamaan haastetta vaihtoblogini henkiseksi: valitsin vain Suomessa otettuja kuvia, joissa on minulle tärkeitä paikkoja, asioita ja ihmisiä, joita toisinaan täällä ulkomailla ollessani ikävöin. Itse en haasta ketään, koska olen aika heikosti verkostoitunut täällä blogimaailmassa.

Postausta ei saa kuitenkaan tulkita koti-ikäväksi! Kaikki on hyvin, ja nautin olostani ja elostani täällä täysillä. Eilen olimme hienolla klubilla ja tänään illalla menemme Iiriksen kanssa teatteriin. Viikonloput <3 Mutta nyt asiaan, eli kuviin:

1. Kansio persoonallisesti nimetty 1.7.2005. Tämä oli hauska päivä. Olimme Hennan kanssa piknikillä Kirveslahdessa ja illalla Viinijuhlilla Maija Vilkkumaata katsomassa. Kuopion kesä ja Nykäsen Matti! Ollappa vielä 16-vuotias...




2.  Kansiosta Fin5 2006. Rastiviikolla Joensuussa. Illalla katsottiin jalkapallon MM-finaali ja Polvijärvellä satoi valtavan suuria rakeita. Ensi kesänä aion suunnistaa enemmän kuin kahtena aiempana, I promise!


 3. Kansiosta Flow 2011. Festaritunnelmointia Ennin ja Tiian kanssa Empire of the Sunin tahdittamana. Ihana viikonloppu ja mahtavia bändejä!


 4. JKL-albumista. Kaisan synttärit lokakuussa 2010. Normimaanantai ja Freetime. Tuota kamalaa polkkatukkaa en kyllä kaipaa...


5. Taas persoonallisesti nimetty albumi: Kesä 2009. Taisi olla siivoojan vapaapäivä kesäkuun alkupuolella. Kotitalon parveke ja vanha omenapuu.


6. Elämäni Kesä 2010 ja yksi harvoista julkaisukelpoisista kuvista ;-) Kuva napattu 30.5. Jyväskylän asuntoni parvekkeelta. Laiska kesäpäivä ja asunnossa lämpötila noin 50 astetta.


7. Tämä kuva on VANHA, se on otettu filmille ja skannattu! Kaivettu luontokansiosta, hehheh. Puijo mahdollisesti talvella 2002 tai 2003. Taisi olla jonkun mäkihyppykisan yhteydessä tämä.


8.  Kansio Oulu, ja mahtavia kesätoimittajakollegoita viime kesältä. Tämä oli heinäkuun eka viikonloppu ja paikka Graalin terassi. Meillä kaikilla oli niin mukavaa koko kesän.


9. Vaihtelua tylsiin kansioihin: RYMYRISTEILY. Huhtikuuta 2009 ja Valta08 valloittamassa Tukholmaa. Hilpeästä sunnuntaiolemuksesta voi tulkita, että kyseessä menomatka ja pysähdys Heinolan tähtihovissa. Jotkut kunnon kristityt pyhittivät lepopäivän laivalla toisia aiemmin.



 10. Talvi 2010. Kekseliästä. Kaikki valmiina jouluaaton aaton saunaan. Kuoruttaminen raastaa hermojani joka joulu, mutta eihän joulu tule ilman kuorutettuja pipareita! Ne pienet suuret asiat.



tiistai 1. marraskuuta 2011

Ei ole kiire mihinkään

Viikonloppu hujahti Berliinissä kuin huomaamatta. Koska turistimeiningit oli suureksi osaksi katsastettu jo muutama vuosi takaperin, meni aika lähinnä kavereiden kanssa hengaillessa, mutta vähän piti turistipaikkojakin käydä katsomassa. Kirpparit ja pienet kaupat Warschauer Strassen lähistöllä olivat mahtavia. Mikään ei ollut sitä miltä näytti.

Bärchen!

East Side Gallery

Currywurst!

Sitä tunsi alkuun asuvansa isossa kaupungissa, kun muutti Kuopiosta Düsseldorfiin, mutta Berliinin rinnalla kaikki on täällä niin pientä ja sievää. Berliinissä minua kiehtovat ehkä eniten juuri ne rosoiset piirteet; hylätyt talot graffiteineen, kaljaa juovat ja tupakoivat punkkarit S-bahn -asemilla rahankerjuussa ja se, ettei tarvitse juurikaan miettiä, mitä päällensä pistää. Joku näyttää varmasti hurjemmalta tai hölmömmältä.





Reissusta toin itselleni tuliaisiksi perjantaisten bileiden jälkimainingeissa ostamani ruman t-paidan (printissä on surullinen banaani lootusasennossa!) lisäksi flunssan. Täällä vietellään nyt jonkinmoista Halloween-lomaa, eli joutaa kyllä sairastamaan, eikä minnekään ole kiire. Ottaa luonteen päälle siitäkin huolimatta. Aivastin äsken niskani jumiin.