Ankean ruokavalion vastapainoksi väriä seinille

Suomalainen kahvi ja minä olemme kulkeneet käsikkäin siitä asti, kun isä sanoi lentopallo-ottelujen lehdistötilaisuuksissa, ettei pullaa saa ottaa, jos ei juo kahvia. Taisin olla ekaluokkalainen tuolloin. Olenkin vuosien varrella ansioitunut kahvin suurkulutuksen ja jonkinasteisen kahvisnobbailun lisäksi vaarin pulverikahville naureskelemisessa.

Vanha sananlasku ei kuitenkaan erehdy siinä, että pilkka osuu lopulta omaan nilkkaan. Rasti seinään: minä juon nyt pulverikahvia, joka on muuten sekin hävyttömän kallista! Kurjuuden maksimoimiseksi juon toki kuitenkin sitä halvinta, eli paikallisen pirkkamarketin JA!-kahvia.

Lähimarketista ja täkäläisestä Rismasta, Realista, saa halvalla kuitenkin myös todellisia helmiä. Jos on liikkeellä suhteellisen ajoissa, maksavat höyryävän kuumat ja tuoreet perussämpylät 17 senttiä kappale. Vähän toista kuin Vinkin juustosämpylät, joiden parasta ennen-päivä on huomenna ja tuoreustaso päiväyksen mukainen. Kasvisten (salaatti, kurkku) tasoon olen kuitenkin ollut pettynyt. Tuoretuotteet jäävätkin harmittavan usein tomaattisiivuihin leivän välissä.

Kotikokkaus on taitolaji melko tilavaan ja hyvin varusteltuun keittiöön tottuneelle, kun uunia tai mikroa ei ole. Hei hei, pakastepizzat ja ranskalaiset kurkkusalaatin kanssa! :-( Kokkaustila on lisäksi varsin rajallinen (2 levyä!), ja ruokalista on suunniteltava sen mukaan, että ruokaa voi jälkikäteen lämmittää liedellä. Erilaiset pastakastikkeet ja itämaiset nuudeliviritykset ovatkin olleet minun keittiössäni suosittuja. Turhan usein tulee kuitenkin tyydyttyä kaupan valmistortelliineihin ja ketsuppiin/pestoon. Monipuolista... Kuvassa epämääräinen katkarapuwok. Vaikka ruoka on pääasiassa halvempaa kuin Suomessa, ovat ainakin katkaravut poikkeus toiseen suuntaan.

Mensalla, eli yliopiston ruokalassa olen myös lounastanut. Minua peloteltiin, että ruoka on siellä paljon kalliimpaa kuin Suomen yliopistoruokaloissa, koska kaikki (salaatti, leipä, ruoka, juoma) pitää ostaa erikseen. Omaa vesipulloa ei sattunut ekalla kerralla mukaan, mutta lämmin ruoka erikseen ostettujen kasvishöystön ja jääteen kanssa maksoi vain 2,70. Tämä siis vain, jos mennään halvimman kautta. Esimerkiksi katkarapuwok voi maksaa ilman lisukkeita suunnilleen 4 euroa. Maksan sen kuitenkin ihan mielelläni, jos vaihtoehtona on 1,95 maksava keko varsin epäilyttävää porkkanaperunamömmöä ja kuiva bratwursti! Hyvä ruoka, parempi mieli :-)

Parempi mieli minulla on ollut kotonanikin, kun valkoiset seinät ovat saaneet koristusta. Yllättävän pienillä asioilla voi vaikuttaa viihtyvyyteen. Meikäläisen resepti huoneen luostarimaisen tunnelman hävittämiseksi oli varsin yksinkertainen ja edullinen:

Yliopistolla oli parina päivänä julistemyynti. 

Vaihtoehtoja oli hirveän paljon. Tällä oli hintaa 7 euroa. 

En voinut vastustaa ghettoblasteria ;-) 

Belgialaisen kaverini mukaan voisi olla kuva minusta itsestäni.

Vähintään yksi huonekasvi raikastaa kummasti. 

Itse suosin orkideoja. Minulla on 

omillani asuessani ollut aina orkidea.

Helppoa ja halpaa: karttojen kaveriksi paikallisten panimoiden 

lasinalusia sekä ostettuja ja pubista napattuja kortteja.

Jotain groteskia ja paljon kontrasteja.

Immermannstrassella on japanilaisia ravintoloita ja liikkeitä.
Tämä on erään sisustusliikkeen näyteikkuna.

Tässä on se groteski osuus, jota otsikossa lupailin.
Köngisalleella voi ilmeisesti liikkua tuon näköisen
shoppailuoppaan mukana.

En muista, mistä tämän nappasin, mutta tämä katu kuvastaa sitä,
miten paljon täällä on sekaisin uutta ja vanhaa.
Ja tällä hetkellä myös remontteja.

Ylisöpösti esille laitettuja MUOVIKUKKIA ja
tupakka-automaatti kuin toiselta planeetalta.

Pienessä puistossa Graf-Adolf-Plaztin lähistöllä.
Liikenne pauhaa, mutta lokit tonottivat lammella
kuin luonodokkareissa konsanaan.

Symppismummo ruokki hanhia, puluja ja lokkeja eräässä
toisessa puistikossa. Näin myös todella kuvauksellisen
syrjäytyneen miehen, mutta hän kielsi kuvaamasta,
kun kysyin lupaa.

Niitä rakennustyömaita... Bilkin aseman ympäristö on
varmaankin paikallinen torimonttu.

Tämä rakennus löytyy Bilkin kaupunginosasta.
Tällaista on kerrostaloelämä.

Valtio-oppia, villasukkia, piparminttuteetä ja matkasuunnitelmia

Jotkut asiat eivät muutu, vaikka asuinympäristö vaihtuu. Tähän aikaan vuodesta kuuluu iltojen pimetessä kiskoa jalkaan mummolta joululahjaksi saadut (tosin mummon naapurin mummon neulomat) villasukat jalkaan ja juoda runsaasti piparminttuteetä. Syksy on ollut useamman vuoden ajan lempivuodenaikani juuri tämän vuoksi, vaikka vähän viluttaa koko ajan. Vaihtarikaverit ihmettelevät, miten suomalainen palelee näillä säillä, mutta minkäs sitä äidiltä perityille vilukissageeneilleen voi!

Tiistai on kahden koetun perusteella paljastunut rankimmaksi viikonpäiväksi, koska opintoni painottuvat vahvasti tiistaille. Aamun ensimmäinen seminaarityyppinen kurssi on nimeltään Human rights and European Union Foreign Relations. Laiskana ihmisenä olen Suomessa lainannut lähinnä suomeksi saatavilla olevia tenttikirjoja, eli enkuksi lukeminen on varsin hidasta ja vaivalloista. Huomasin kuitenkin tänään ilokseni tunnin avaavan hyvin tekstien sisältöä. Tämäntyyppinen opiskelu sopii selvästi minulle! :-)

Aika lähellä liikuttiin myös European Studies -maisteriohjelmaan kuuluvalla European Union Foreign Politics in a Changing World. Teoreettista tavaraa, mutta niin kai sen kuuluu maisteritasolla ollakin? Kurssit varmasti tukevat toisiaan mukavasti, kunhan edetään pidemmälle. Loppukevennyksen ja vaihtelua iltapäivälle tarjoaa puolestaan käytännönläheisempi Presidents and Prime Ministers: Who Governs Modern Democracies And How? Tuntuu mukavalta lukea välillä jotain lähemmin päivän politiikkaa liippaavasta aihepiiristä. Tekstien sanastokin on vähemmän korkealentoista. Huomenna onkin luvassa suunnilleen kuusi tuntia saksaa. Huhhuh!

Ajatukseni ovat kuitenkin tänään liikuskelleet enimmäkseen Saksan itäisemmissä osissa. Huomasin eilen Facebookia seuraillessani, että viime kesänä Kalevassa työkaverinani ollut Suvi on lähdössä Berliiniin. Aiheesta keskusteltuamme päädyin lopulta itsekin varaamaan hotellin ja junaliput piäkaupunkiin vajaan parin viikon päähän. Kesätoimittajakollegoista paikalla on myös Riikka. Reissu tulee tosi hyvään saumaan, koska minulla on noihin aikoihin jonkinmoinen loma, ja aikomukseni oli käväistä Berliinissä jossain vaiheessa vaihtoa joka tapauksessa. Innolla odottelen jo Berliini-viikonloppua; rakastuin kaupunkiin käytyäni siellä ylioppilaskirjoitusten jälkeen muutama vuosi takaperin! Sen kunniaksi pari vanhaa valokuvaa:

Brandenburger Torin takapuoli, Katariinan etupuoli. 2008.

Alexanderplatzin tv-torni. 2008.

Olen aloittelevana bloggarina pohtinut, miten blogissa voi säilyttää punaisen langan - siis edes jollakin tasolla - monen kuukauden ajan. Alkuun ajattelin kirjoitella täysin fiilispohjalta ja omasta arkipäivästäni, mutta päässäni on muhinut aivan vahingossa vaikka minkämoista aihetta ja teemaa - villasukista ja teestä kun ei hyvin montaa päivitystä jaksaisi lukea edes oma äitini. Ainakin paikallista katumuoti- ja ruoka-analyysiä on luvassa joskus hamassa tulevaisuudessa, kunhan näkökulmat selkeytyvät ja jaksan keskittyä paremmin kirjoittamiseen! :-)

All of the lights

Tänään vaihtelun vuoksi kuvapostaus. Düsseldorfissa on todella iso japanilaisväestö, ja tänään täällä vietettiin eräänlaista Japanipäivää, joka huipentui ilotulitukseen Reinin rannalla. Olen nähnyt monta ilotulitusta, mutta tämä parinkymmenen minuutin mittainen näytös oli hienoin ikinä. Ja pään sisällä soi koko ajan Kanye Westin All of the lights :-) Nyt unille, että jaksaa huomenna lukea ahkerasti.

Back to school!

Suomessa – tai ainakin Kuopiossa – taidetaan aloitella syyslomaa tänään. Meikäläisen osalta lomat on lusittu, kun maanantaina koitti paluu koulunpenkille peräti viiden kuukauden mittaiseksi venähtäneen tauon jälkeen.

Tässä kohtaa voisin taas sanoa jotain saksalaisesta järjestelmällisyydestä/loogisuudesta, jolla ei tunnu olevan mitään todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Suurin osa kursseista alkoi tällä viikolla. Kursseille ilmoittaudutaan myös täällä netissä Jyväskylän Korppia vastaavassa järjestelmässä, johon vaaditaan yliopiston tunnukset, jotka saa vasta samaan aikaan kuin opiskelijakortin.

Opiskelijakortin saaminen puolestaan edellyttää ylioppilaskunnan jäsenmaksua vastaavan maksun maksamisesta saatua kuittia sekä paikallisen vakuutusyhtiön pisteestä haettua sairausvakuutustodistusta. Nämä täytyy sitten toimittaa kv-toimistoon sovittuna henkilökohtaisena tapaamisaikana, joka käytännössä tarkoitti tunnin jonotusta oman tapaamisajan suhahtaessa ohi kuin luotijuna.

Rekisteröitymistä käsitellään tapaamisen jälkeen hallintoportaissa kolmesta neljään työpäivään, jonka jälkeen opiskelijalle ilmoitetaan, milloin kortin voi noutaa. Oma rekisteröitymiseni oli viime viikon torstaina. Lisäksi kv-toimisto oli hukannut onlinehakemukseni, minkä vuoksi käsittely viivästyi taas yhdellä päivällä. Rehtinä suomalaisena odotin luvattua puhelinsoittoa kuin kuuta nousevaa, koska kyseinen kortti oikeuttaa myös ilmaiseen matkusteluun koko Nordhein-Westfallenin alueen joukkoliikenteessä. Samana päivänä kanssani rekisteröitynyt ranskalainen Lucie kertoi kuitenkin muutamaa päivää myöhemmin vain marssineensa toimistoon ja kysyneensä korttiaan. Teinpä saman perässä, ja johan lyötiin läpyskä käteen!

Ensimmäinen viikko meni kuitenkin kortista huolimatta käytännössä niin, että menin valitsemilleni kursseille kysymään, mahtuisiko poloinen vaihtari joukkoon iloiseen. Ensimmäisenä havaitsin, ettei viestinnän kursseille ole asiaa, koska kurssien osallistujakiintiöt ovat pieniä, ja etusijalla ovat pääaineopiskelijat.

Tunnukset saatuani huomasinkin opinto-oikeuteni kattavan vain valtio-opin kurssit. Ja että ilmoittautumisaika oli päättynyt kaikille kursseille. Päädyinkin lopulta valitsemaan neljä kurssia, joiden osalta myös englanninkielisen tarjonnan määrä yllätti positiivisesti: kolme neljästä kurssistani on englanniksi. Yritin tänään mennä saksankieliselle kurssille, mutta täyden luoka odoteltua reilut puoli tuntia, ei paikalle tullu vieläkään ketään vetämään kurssia. Ehkä ensi viikolla?

Tällä määrällä tosiaan mennään, koska vaihdon aikana pitää nähdä muutakin kuin Heinrich-Heine-Universitätin seinät. Jos läpäisen helmikuussa seminaarien jälkeen suulliset kokeet, tulee jokaisesta kurssista 8 opintopistettä, mikä kyllä lämmittää mieltä! :-) Lisäksi sitten vielä kielikurssi. Osallistuin aamulla saksan lähtötasokokeeseen, jonka mukaan meidät sitten jaettiin sopiville tasoille kielitaidon mukaan. Klassikan saksantunneista on vierähtänyt jo sen verran aikaa, että ihan hyvä vaan. Minun tasoni on B2.1. Paras taso on C1, mutta välissä olisi vielä B2.2. Huonompi B-luokka siis, mutta mukavaa viikonloppua kuitenkin! Ny rillataan, ja huomenna katsellaan japanilaisia ilotulituksia Reinin rannalla! :-)

Aurinkofiilikset jatkuvat. Sen kunniaksi siis:

http://www.youtube.com/watch?v=fRmrGvZGld4

Kamerakierros

Tänään heräsin pirteänä ja iloisena jo kahdeksalta, kun aurinko suvaitsi paistaa täydellä terällä ensimmäistä kertaa yli viikkoon! Päätinkin siis skipata tälle päivälle suunnitelemani yliopistovisiitit ja yhden luentosarjan. Pakkasin matkaan kameran ja vesipullon, ja lähdin junailemaan kohti Düsseldorfin pohjoispäässä sijaitsevaa Nordparkia (toim.huom.: persoonallista, kun täällä puistojen nimet ovat Nordpark ja Südpark!), josta tarkoituksenani oli etsiä japanilainen puutarha.

Päästyäni puiston sisäänkäynnille tajusin sen olevan melko iso. Onneksi olen niin hyvä suunnistaja, ettei oikeaa kulmaa tarvinnut etsiä kuin puoli tuntia – ilman karttaa ;-) Odotukseni olivat netissä nähtyjen kuvien perusteella korkealla, varsinkin kun joukko paikallisen amk:in opiskelijoita etsi myös japanilaista puutarhaa jotain kouluprojektiaan varten.

Kun vihdoin löysimme paikalle, oli pettymys valtava: kukkia ei näkynyt missään ja koko puutarha oli kärpäsen pierun kokoinen pläntti suuressa puistossa – ja täynnä ammattilaiskameroidensa kanssa heiluvia amk:in opiskelijoita. Perijapanilaista!? Auringonpaiste pelasti kuitenkin pahalta pettymykseltä, ja hortoillessani ympäri puistoa onnistuin näkemään hienoja suihkukaivoja ja kukkaistutuksia, sekä iloista fiilistä levittäneen edestakaisin säntäilevän koululaisryhmän.

Nordpark

Nordpark

Japanischer Garten

Havaittuani garderoobini sisällön puutteelliseksi, koukkasin kotimatkalla vaatekauppojen kautta. Königsalleen varrelta löytyvät kaikki mahdolliset merkkiliikkeet, mutta läheltä myös meikäläisen kukkarolle sopivammat mestat. Koska koko reissu oli heitetty yhden croissantin ja veden voimalla, oli pakko suunnata kotiin laittamaan ruokaa ja ottamaan pienet torkut.

Köngisallee

Altstadtin, eli vanhan kaupungin valloitus tehtiin myöhemmin iltapäivällä yhdessä Iiriksen kanssa. Kunnon turisteina räpsimme kuvia kärrynpyörämiehestä, Rheinturmista ja raatihuoneesta. Kaikki näyttää niin paljon kivemmalta auringonpaisteessa! :-) Kahvittelupaikan löytäminen paljastui haasteelliseksi tehtäväksi, kun joka nurkalla tuntui olevan vain pubeja. Cappucinot ja teet kuitenkin löytyivät lopulta, eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on hyvä rueta iltapuuhiin ja unille – huomenna odottavat saksalainen luento ja kielikoe heti aamusta, ja illalla Otto-Hahn-Strassen grillibileet. Lisää ekasta kouluviikosta myöhemmin!

Am Rhein

"Because we are Erasmus-people"

Keskiviikkoiltana tuli katsastettua ekat opiskelijabileet. Yliopisto järjestää Campus Revolution -bileet joka kuun ensimmäisenä keskiviikkona. Yannick tuli hakemaan minut ja Iiriksen mukaansa Holgerin luokse vortrinkeniin. Etkoilemassa oli myös muita Erasmus-vaihtareita ainakin Puolasta ja Briteistä. On ollut jännittävää huomata, että lähes kaikki vaihtarit puhuvat saksaa – ja vieläpä suurin osa tähän asti tapaamistani tosi hyvin! Jos ihmiset nauravat saksalaiselle aksentille saksalaisten puhuessa enkkua, on kuitenkin kehotettava kuuntelemaan saksaa brittiaksentilla. Huippua! :-)

Suomalaiset bilekuvaajan uhreina :-)

Bileet olivat Les Hallesissa, joka toimii yleensä ravintolana, mutta toisinaan myös klubina. Paikalle oli ilmainen bussikuljetus molempiin suuntiin. Menomatka meni kuin sardiineilla purkissa, mutta ihmiset olivat hyvällä tuulella (lue: hyvässä marinaadissa) ja tunnelma pysyi korkealla. Les Halles oli tuon kokoisille pippaloille turhan ravintolamainen, koska kaikki halusivat tanssilattialle, jolle päästäksene piti käyttää kyynerpäätaktiikkaa. Tanssimisen sijaan fiilis oli kuin jonkun musiikin tahdissa völjyvän hyytelön keskellä. Sisätiloissa oli siis vähän liikaa porukkaa ja lämpöä ainakin vannoutuneelle pubi-ihmiselle, mutta hauskaa oli ja bilevalokuvaajan uhreiksikin jouduttiin :-)

Menot jatkuivat heti perjantaina, kun tosi iso osa meistä vaihtareista osallistui Stadt Ralleyyn. Se toimi vähän samassa hengessä kuin Suomessa monien ainejärjestöjen suosima fuksisuunnistus. Eli siis kiersimme pitkin vanhaakaupunkia tekemässä kaikenlaisia tehtäviä ja imuroimme samalla olutta, koska niin luki säännöissä. Lopuksi menimme irkkupubiin, jossa julistettiin voittaja. Meikäläisen hienoista urheilulaji-pantomiimeista, nopeimmasta ajasta ja ryhmän hienossa hengessä esittämästä Fortuna Düsseldorfin faniloilotuksesta huolimatta emme ilmeisesti voittaneet.

Das Bier.

Achtung! Polizei!

Tapahtuma oli jo alkuillasta, eli illalla otimme suunnaksi vielä matikan opiskelijoiden bileet, jotka ryhmässäni ollut irlantilaispoika kiteytti hienosti kolmella sanalla: "meet the geeks". Tutustuin irkkupubissa kahteen poikaan, jotka asuvat samassa suuressa rakennuksessa kuin minä. Ennen kampuksella pidettäviä bileitä istuskelimme sitten Cristianin kämpillä. Bileethän olivatkin menestys, kun yhdentoista jälkeen kömmimme poikien kanssa kohti kampusta. Jonossa oli about 200 ihmistä ennen meitä, eli käytännössä kärvistelimme koko illan ulkona. Se ei onneksi haitannut menoa, koska Cristian oli koko ajan hyvin huolissaan, onko meillä muilla vielä olutta lasissa, ja jonotti mielellään ulkona olevalla tiskillä. Kotiinhan tultiin neljältä "because we are Erasmus-people". Ei siihen voi olla enää mitään lisättävää!

Naapurukset. Ja vasemmalla joku muu.

Home stinking home

Takana jo useampi päivä Saksassa. Reissu alkoi loisteliaasti lauantaina, kun lento myöhästyi yli tunnin. Tutorini Yannick oli minua vastassa Düsseldorfin lentokentällä, ja otti ison matkalaukkuni pariksi päiväksi kotiinsa, kun jatkoin suoraan matkaa Kölniin Leonien luokse.

Suomessa olen onneksi tottunut VR:n toimivaan ja nopeaan palveluun, joten 45 minuutin odottelu Düsseldorfin päärautatieasemalla ei tuntunut missään. Myöhästymisen syyt olivat tosin pätevämmät kuin Suomessa viime viikolla – joku oli hypännyt kiskoille ja heittänyt henkensä.

Viikonloppu ja maanantain vapaapäivä menivät Kölnissä lähinnä helteessä völjyessä ja syödessä. Olo oli kuin kesälomalla, kun lämpöä oli 26 astetta. Se pakollinen tuomiokirkko tuli nähtyä, ja sunnuntaina tunsin suurta myötätuntoa Kölnin maratonia taivaltavia juoksijoita kohtaan, koska oma olo oli tukala jo kävellessä. 

Nyt olen omassa asunnossani. Täällä homma ei toimi niin, että kun vaihtari saapuu asuntoonsa, odottaa pöydällä nettipiuha, jolla kytketään kone suoraan tiedon valtaväylälle). Netin puuttuminen ei ollut yllätys, mutta se, ettei täältä löytynyt yhtä ainutta vessapaperirullaa tai edes muovimukia, yllätti hieman. Tämän havainnon jälkeen oli todella mukavaa kuulla, kun Yannick kertoi, että hänelle iskettiin Turussa yliopiston asuntolaan muutettaessa käteen laatikko, jossa oli aivan kaikki kipoista ja kupeista lakanoihin...

Minulla on oma huone kylppärillä ja keittiöllä varustettuna. Sähköt toimivat ja vettä tuli hanasta heti, mutta jääkaappi oli täynnä vettä ja kumpikaan levy liedelläni ei lämmennyt... Lisäksi täällä vallitsi kuvottava haju, joka johtuu ilmeisesti jääkaapista. Hausverwaltung-piste on onneksi aivan asuntoni vieressä, eli suunta sinne ja valitusta tekemään. Kaikki johtui sulakkeesta, joka oli käännetty pois päältä. Onneksi olen näin insinööri, että arvelin näin olevan. Sulakekaappia en tosin löytänyt, ennen kuin kysyin Hausverwaltungista ;-) Haju valitettavasti on ja pysyy. Luotan siihen, että se hälvenee ajan kanssa.

Ostoslistalla oli kaikki mahdollinen lähtien peitosta, tyynystä ja lakanoista päättyen suihkuverhoon. Halleluja. Vessapaperit, shampoot ja prepaid-kortin sain jo hommattua omin avuin, mutta onneksi yksi mentoreista, Anja, vei autolla Ikeaan ostoksille. Rahaa säästyi pitkä penni, koska peitot ja tyynyt irtosivat Ikeasta alle kolmella eurolla.

Heräsin tänään todella aikaisin, että ehdin saada kodinkoneasiat kuntoon. Projekti oli hoidettu jo aamulla yhdeksään mennessä. Sen jälkeen suuntasin supermarkettiin ostamaan siivoustarvikkeita, joita en eilen muistanut Ikeasta haalia mukaani astioiden, petivaatteiden ja suihkuverhon lisäksi. Lattiat havaitsin jo eilen niin likaisiksi, että jouduin välittömästi luuttuamispuuhiin. Että oli luksusta, kun sen jälkeen sai kipollisen spagettia ja pestoa omalla liedellä kokattuna! Tilanne vaati pieniä päikkäreitä tämän jälkeen :-)

Netin kohtalo ratkesi myös tänään. Toinen suomalainen vaihtari, Iiris, oli saanut jo nettikaapelin, ja sain tehtyä tarvittavat rekisteröinnit ennen toimistoon hyökkäämistä. Iiriksen ja jo aamulla tapaamani ranskalaisen vaihtarin Lucien kanssa jonotimme sitte yhteyksiä, ja linjoilla ollaan! :-) Pitkälle oli tämäkin ajateltu, kun piste on auki neljä tuntia, ja yksi ihminen hoitaa kaiken. Onneksi olimme suomalaiseen tapaan täsmällisimpiä ja ykkösruudussa jonossa.

Huomenna menen rekisteröitymään yliopistolle. Sen suhteen kaiken pitäisi olla kunnossa ja tarvittavat paperit mapissa. Illalla siis katsastamaan paikalliset opiskelijabileet :-)