Ensilumen suloisuus.

Tänne tuli viime yönä lunta! ESN:n pubikokoontumisesta kotiin tallustellessa se näytti rännältä, enkä uskonut, että maahan jäisi mitään. Heräsin ekan kerran viideltä, ja maa oli valkea. En voinut vastustaa kiusasta kaivaa kameraa esille. Suomalainen kuvaa lunta... Ei tässä ole hirveästi järkeä, mutta ilahduin ihan suunnattomasti. Se eka lumisade on aina jotenkin niin suloinen - ja tässä tapauksessa jouluinen. Huomenna lennän jouluksi kotiin! :-)

5am. Kaunista!

Joo, oli sitä vielä aamukahdeksaltakin. Fressi minä :-)

Hitaasti nopeilla junilla.

Otin varaslähdön joululomalle Dresdenissä. Tiistaina nääs täytyy vielä painua seminaareihin. Täytyy sanoa, ettei reissu mennyt paikallisen rautatieliikennöitsijän ja itäisen Saksan säätilan ansiosta ihan niin kuin Strömsössä, mutta tulipahan taas käytyä jossain, missä en ollut aiemmin käynyt. Hitaasti nopeilla junilla.

Elben rannat.

Schloss Albrechtsberg.

Weihnachtsmarkt an der Frauenkirchen.

Höntsäilin vanhassa kaupungissa joulumarkkinoilla, yritin etsiä merkkejä elämästä kaupungin uudelta puolelta, eksyin valtavaan ostoskeskukseen/-helvettiin lukemattomia kertoja, hypin kieltonauhojen yli linnoja katsomaan Elben rannalle, osuin ravintolassa viereiseen pöytään suomalaisen pariskunnan kanssa, ja ajoin pummilla raitiovaunuilla – toisinaan jopa ihan oikeaan suuntaan ja oikealla linjalla.

…ja huomasin länsisaksalaistuneeni ainakin ihan vähäsen. Suunnilleen kolmen kuukauden oleskelun jälkeen erot idän ja lännen välillä selkeytyivät välittömästi vale-saksalaisellekin. Jo junan ikkunasta pystyy hölmömpikin näkemään, että itäiset osat ovat köyhempiä, ja asutus on huomattavasti harvempaa. Väittäisin, että eron huomaa myös ihmisiä (vaatteet, hiukset jne.) katsellessa. Dresdenissä myös monet paikannimet henkivät slaavilaisuutta. Z viuhuu ahkeraan, ja –witz –päätteet ovat yleisiä. Vanha kaupunki oli entisöity sodan pommitusten jälkeen näyttäväksi, mutta kauhean kauaksi ei tarvinnut kulkea aistiakseen DDR:ää – noin niin kuin visuaalisella tasolla.

Alt Pieschen.

Suokaa anteeksi kameralleni :-)

577. Striezelmarkt.

Voisi äkkiseltään päätellä, että idässä kaikki on huonommin, mutta sitä en nyt yritä tällä hömppäblogillani viesittää. Kuten aina, ihmiset tekevät kaupungin ja sen tunnelman. Tapasin Dresdenissä mielettömän ystävällisiä ihmisiä. Paikalliset neuvoivat kysymättä, kun olin suhannut ratikalla väärään suuntaan, ja kun etsin hostelliani turistikarttani ulkopuolelta. 25 euroa yöltä kustantanut hostelli ei ollut luksushotelli, mutta henkilökunta oli luksustasoa. Sama juttu jokaisessa ravintolassa, jossa söin. Ei siis todellakaan paska reissu, vaikka maisemat näyttivät kotiin lähettämissäni kesäisissä postikorteissa paremmilta kuin kamerassani.

Kirpparipettymys ja oman tyylin metsästys.

Kauan odotettu kirpparireissu olikin loppujen lopuksi aivan hanurista. Katsoisin kirpparikävijänä ja useamman kirppariuutisen kirjoittaneena olevani erityisen pätevä toteamaan, ettei Aachener Platzin Trödelmarkt muistuttanut kirpputoria millään tapaa. Sanoisin, että kyseessä olivat markkinat, koska sieltä pystyi ostamaan mitä aggressiivisimmilta helppoheikeiltä aivan mitä tahansa tamponeista (!!!) kodinelektroniikkaan. Paikka näytti muutamaa vanhoja kahvimyllyjä myyvää kojua lukuun ottamatta kauhealta. Tulinkin lähinnä pahalle tuulelle, joten kuviakaan ei tullut otettua.

Etsintälistallani oli tosiaan käytössä tyylikkäästi kulahtanut (heh) ruskea ja nahkainen koululaukku kovassa käytössä ennätysvauhtia piloille rispaantuneen Marimekon olkalaukkuni tilalle. Tuolla kaikki laukut olivat kuitenkin karkeasti arvioituna samaa tasoa kuin Mustamäen torilla Tallinnassa: echter Leder, echter Gucci… JA WOHL! Muovisia feikkejä... Ja sama homma lompakoiden kanssa. Käytän mieluummin vuosia palvellutta ja rikkonaista henkkamaukan tekonahkalompakkoani, joka ei yritä olla tippaakaan hienompi kuin oikeasti on. Olisi näköjään pitänyt Berliinissä satsata kirppareihin enemmän, koska laatu ja tarjonta oli siellä huomattavasti parempaa. Hätte, wäre, wenn…

Düsseldorfissa kannattaakin selkeästi satsata vähän laadukkaampiin vaatteisiin. Kaupungilla kun on muoti-imago. Kirpparireissu sinne Berliinin sitten ihan erikseen. Minusta tuntuu, että tyylini on ollut jonkinmoisessa murroksessa kesästä saakka. Entinen poikatyttö on selvästi naisellistumassa paitsi vaatekaappinsa, niin myös kosmetiikan puolesta. Huulipunat ja kynsilakat ovat arkipäivääni nykyisin, eikä klubille lähdetä enää perusmeikissä. Pianistilla on myös vihdoin pitkät kynnet! :-) Tässä kaksi parasta vaatelöytöäni Düsseldorfista:

Tunika on Desigualista. Ihastuttiin Desigualiin äidin kanssa pari vuotta sitten Barcelonassa. Tavattoman nokkelaa yhdistelyä erilaisten materiaalien ja kuosien välillä! Tunikan värit ovat niin minua, ettei tuota olisi voinut jättää kauppaan varsin suolaisesta hinnasta huolimatta! Ainoa miinus lienee hinnan lisäksi se, ettei sitä voi pestä pesukoneessa paljettejen ja muiden käsintehtyjen kirjailujen ansiosta.

En muista liikeen nimeä, josta tämä "desperate housewife"-mekko tarttui alkusyksystä mukaani. Königsalleelta joka tapauksessa tämäkin, mutta varsin siedettävään hintaan. Jos edellinen on enimmäkseen arkivaate, niin tätä olen käyttänyt bileissä. Olen vanhemmiten kyllästynyt todella paljastaviin vaatteisiin. Tuubitopissa tai spagettiolkaimissa minua ei luultavasti saisi klubille enää kirveelläkään. Tai ilta olisi ainakin pilalla, koska tuntisin oloni epämukavaksi. Tämä kolttu on mukava ja persoonallinen seuralainen!

Löpö loppu.

 Kun tietokoneeni levisi, oli aika ostaa uusi radio kympin kertakäyttöradion tilalle. Laskin innokkaasti päiviä uuden tietokoneen saapumiseen ”kulthitsejä” ja ”das beste von heuteja” kuunnellessani.

Olen musiikilla käypä ihminen. Hyvät biisit ovat minulle vähintään yhtä tärkeä eliksiiri kuin aamun ensimmäinen kahvikupillinen. 

Pettymys olikin valtaisa, kun kytkin vanhan kovalevyni uuteen koneeseeni, ja huomasin vuosikausia kartutetun kirjastoni haihtuneen tuntemattomaan. iTunesin alakansiosta löytyi yllättäen 100-200 biisiä, jotka ovat kuitenkin pääsääntöisesti sieltä ö-mapeista.

Näin kotiperjantaita viettäessäni olenkin pohtinut, kummanko kaa olisin mieluummin – Apulannan alkutuotannon vai radion kanssa. Ei oikein nappaa kumpikaan, mutta hiljaisuuskaan ei ole vaihtoehto. Tekisi taas mieli valittaa ihan vähän alkeellisesta nettiyhteydestä, josta maksetaan kulutuksen mukaan. Spotify, josta maksan kuukausittain ei siis sekään tule minun kulutustottumuksillani kysymykseenkään, koska käyttäisin nettiä mielelläni myös muina päivinä joulukuun ajan.

Aion lohduttaa itseäni huomenna kirpparireissulla, jonka jouduin juuri koneeni tuhoutumisen takia skippaamaan kolme viikkoa sitten. Nahkaisen koululaukun lisäksi haussa on nyt myös lompakko. Illan missioni on kuitenkin lukea loppuun äidiltä nimpparilahjaksi saamani Finlandia-voittajan ja järsiä suomalaista suklaata kyytipoikana.

Rentouttavaa viikonloppua! Täällä on sittenkin tiedossa pikkujoulua ja Glühweiniltaa! :-)

Kasviskuuri ennen joulua.

Arkeen on palattu myös ruokavalion suhteen. Tein taas uutta suosikkiruokaani, mutta se oli niin hyvää, etten ehtinyt nälissäni napata kuvaa annoksestani ;-)

Kasvikset ovat täällä tosi edullisia, eli tämä kehittelemäni ns. kreikkalainen pasta on varsin opiskelijaystävällistä evästä, ja lisäksi tosi helppoa ja nopeaa valmistaa. Tässäpä ohje, jos joku muukin haluaa syödä kasvispainotteisesti ennen jouluherkkuja:

Tässäpä versio lauantailta.

munakoiso
paprika
punasipuli
kesäkurpitsa
valkosipulia oman maun mukaan

oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
oreganoa
arrabiata-pestoa (tai paprika-munakoisopestoa)
fetakuutioita
täysjyväspagettia (luomu on parasta!)

Vihanneksia tosiaan ihan sen mukaan, paljonko on syöjiä. Mitään tarkkaa määrää en osaa heittää. Sitten vaan kuutioimaan, ja kuutiot kattilaan runsaan oliiviöljytöräyksen kanssa. Niitä sitten kypsennetään miedolla lämmöllä ja mausteet nakataan sekaan lopuksi. Täysjyväspagetit sitten keitettyinä vihannesten sekaan, ja lopuksi vielä pari ruokalusikallista pestoa ja fetakuutiot pataan. Se onkin sitten siinä. Voisin syödä joka päivä! :-)

Älä tee tänään mitään, minkä voit tehdä huomennakin.

Mistäköhän aloittaisin? On tapahtunut niin paljon edellisen niin sanotusti järkevän blogikirjoituksen jälkeen. Pari presentaatiota on takanapäin, mutta yhden deadline raksuttelee parhaillaan umpeen, eikä ole toivoakaan ehtiä ajoissa. Olen keskittynyt pitkän viikonlopun verran mukavampiin asioihin, mutta huomenna olisi aika yrittää arkeen laskeutumista. Älä tee tänään sitä, minkä voit tehdä huomennakin, right? :-) 

Äiti oli tosiaan täällä perjantaista saakka pitkää viikonloppua viettämässä. Tuli itsellekin melkein lomafiilis, kun maanantai oli vapaa ja tänäänkin kävin vain yhdellä luennolla. Kiertelimme joulumarkkinoita, maistelimme sekä punaista että valkoista Glühweinia, Reibekucheneita, paahdettuja manteleita ja paikallisia oluita täällä Düsseldorfissa ja eilen myös Kölnissä. Minun arkiympyräni tulivat esitellyiksi, ja joulupukki- ja joulukorttiasioitakin ehdimme hoitaa siinä sivussa.

Ostoskeskuksen joulua.

Glühwein maistui shoppailurupeaman jälkeen.

Heinrich-Heine-Platzin enkelikojut ovat aika söpöjä. Vai?

 Yhdessäkään museossa emme käyneet, mutta kiipesimme Kölnin tuomiokirkon torniin ja joimme kahvit Rheinturmissa vaate- ja kenkäostosten lomassa. Urheilutoimittaja pääsi myös vihdoin kisaturistina hiihdon maailmancupia katsomaan ilman kaulaa kiristävää akkreditointia ;-) Paljon siis ehdimme muutamassa päivässä, kun suuria suunnitelmia ei ollut. Tällaista lomailu voi  parhaimmillaan olla vaikka omassa kotikaupungissa! Voi vaikka yllättäen eksyä kahvilaan ihanalle samppanja-aamiaiselle maanantaiaamuna.

Glühweinmuki istuu hiihdoissa käteen kynää ja lehtiötä mukavammin.

Samppanja-aamiainen Königsalleella.

"...ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon." laulaa Ultra Bra.

Voiko tähän jouluhörhöilyyn kyllästyä?!

Täytyy vielä antaa yksi ravintolatärppi siltä varalta, jos joku joskus eksyy Düsseldorfiin: Fischhaus. Vanhan kaupungin ytimessä sijaitseva rafla on – kuten arvata saattaa – erikoistunut kalaruokiin. Listalta löytyy hyvien kalakeittojen, lohien, hummerien ja simpukoiden lisäksi myös loistavia valkoviinejä suhteellisen edulliseen hintaan. Palvelu on huippuluokkaa; tarjoilijoilla oli täydessä tuvassa aikaa tarkkailla viinilasin pinnan vajumista niin hyvin, että lasi täyttyi välittömästi tyhjennyttyään. Joka pöydän vieressä on myös cooleri, joten viini pysyy varmasti viileänä. Jälkiruoaksi suosittelen samppanjalla höystettyä sitruunasorbettia. Parasta herkkua ikinä! Nam nam!

Ja tosiaan – onnea Suomi! Ilmassa ei ole itsenäisyyspäivän tuntua, mutta kuohujuoma on kylmässä, ja se nautitaan tänään Suomityttöjen kanssa. Taidan kuunnella Youtubesta Finlandian vielä kerran.

Pikkujoulukateus

Kamerassa olisi järjettömän paljon hauskoja kuvia, joita haluaisin postata tähän. Pitää kuitenkin odottaa perjantaihin tai lauantaihin saakka, koska uusi läppäri saapuu vasta silloin.

(toim.huom. 4.12.2011: ei ehkä sittenkään niin paljon kuvamateriaalia. Säästän loput omaksi ilokseni!)

Olen lukenut kateellisena pikkujoulupäivityksiä Facebookista. Täällä kun ei tunneta sellaista käsitettä. Viikonloppu meni kuitenkin perisuomalaisessa hengessä, ja nyt kroppa kiittää, ettei tiedossa ole yksiäkään pikkujouluja. Kyseessä oli sivistyneesti muotoiltuna ekskursio Sauerlandiin, mutta tunnelma oli (vähintään) kuin Puolueen mökkireissulla pari vuotta takaperin. Ja kun tarjoilut kuuluivat reissun hintaan, voisi mökkireissuun yhidstää myös pikkujouluun. Se sauna vain puuttui, mutta tämä kertonee kaiken oleellisen.

Pojat ja Looping Louie. Muut pelaavat tuota tarhassa, me parikymppisinä :)

Säännöt selviksi ja pelit käyntiin.

Suomitypyt. Meikäläinen henkisesti mukana Movemberissa :)

Minulla on tällä viikolla kaksi presentaatiota pidettävänä. Toinen enkuksi ja toinen saksaksi. Suurin osa työstä on jo tehty, mutta nyt olotila on lähinnä lamaantunut. En uskalla rueta lukemaan toisiin kursseihin liittyviä artikkeleita, koska pelkään informaatioähkyä ja sitä seuraavaa sekoilua. Opiskelu on täällä niin rankkaa. Muuten voisin kyllä jäädä tänne. Ilmasto on oikein passeli, kun aurinko paistaa marraskuun lopussa, ja varustukseen kuuluvat ballerinat ja aurinkolasit. Jännittää vähän se, kun äiti tulee käymään. Iskeeköhän koti-ikävä sitten?

Blogihiljaisuutta luvassa.

No niin. Vihdoin tietokoneen äärellä parin päivän tauon jälkeen. Vanha palvelijani päätti lauantaina, että on aika siirtyä haudan rauhaan. Tietokoneeni ei siis toisin sanoen enää suostunut käynnistymään, eikä sitä voinut paikallisten atk-gurujen mukaan pelastaakaan. Odottelen siis uutta tietokonetta. Äiti tulee käymään vajaan kahden viikon päästä, eli siihen saakka pysyn todennäköisesti hiljaisena, koska en saa ladattua kuviakaan koneelle. Kuivaksihan tämä menisi ilman niitä.

Olen nyt vähän hämmentynyt. Kävin eilen Iiriksen luona testaamassa, ovatko tiedostoni varmasti tallella kovalevylläni, joka saatiin pelastettua. Sieltähän ne löytyivät eilen, mutta nyt en saa täällä yliopistolla ulkoista kovalevyäni enää auki. PELOTTAVAA! Ovatkohan ne kadonneet bittiavaruuteen yhdessä yössä!? Onneksi kaikki opiskelujutut ovat olemassa muistitikuilla, mutta musiikit ja kuva harmittavat kyllä vietävästi, jos tuo kovalvy nyt ei enää jostakin syystä rupea yhteistyökykyiseksi! Menetän luultavasti yöuneni.

Erästä viime kevään haastateltavaani siteeratakseni, jos onnen määrä on vakio, niin ehkä ensi kerralla. Sitä toivoisi jo vähitellen nimimerkki koko marraskuun ajan enemmän tai vähän sairastellut kuolleen läppärin omistaja. Nämä onnettomuudet sattuvat toki aina silloin, kun olisi hirveästi opiskeluhommia. Voisin hypätä kaivoon.

Minne katosi päivät?

Olen tällä viikolla opiskeluihini käpertyneenä ihmetellyt, minne päivät ovat kadonneet, kun vielä hetki sitten kaukaisilta tuntuneiden presentaatioiden päivämäärät tulevat selkä edellä vastaan, ja joulukin lähestyy jo. Presentaatioiden ja kovan työmäärän lisäksi tiedossa on kuitenkin myös parempia hetkiä ennen joululomaa. Ja mummon ansiosta pääsen kohta avaamaan myös joulukalenterin luukkuja. Partiolaisten joulukalenterin, totta kai!

Tarkoituksenani oli käydä katsomassa Bundesliigaa vaihdon aikana, mutta pistämpä nyt astetta paremmaksi! ;-) 23.11. menen Leverkuseniin (siis tuohon viereen) katsomaan jalkapallon mestarien liigaa. Leverkusen-Chelsea tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen kokemus Chelsea-fanille. Iskä onneksi sponsoroi mielenhäiriötäni, kun jouduin turvautumaan kalliiseen lipputoimistoon saadakseni lipun. Peli kun oli yllättäen loppuunmyyty seuran kautta, kun matti myöhäinen sen hoksasi...

Reissuiluakin on luvassa. Viikon päästä viikonloppuna lähdemme reissuun vaihtariporukalla. ESN:n järjestämän retken suuntana on Sauerland, eli maalaistalo keskellä ei mitään. Porukka on ilmoittautunut niin paljon, että taloja on ilmeisesti lopulta varattu kaksi kappaletta. Minulla ei ole hajuakaan, mitä me siellä teemme, mutta näkeepähän erilaista maisemaa, eikä 38 euroa viikonlopulta ole kova hinta.

Facebookiin tulee erilaisten vaihtariryhmien kautta koko ajan infoa reissuista Euroopan suurkaupunkeihin. Viikonloppu Prahassa tai Pariisissa? Olen käynyt Prahassa kaksi kertaa, ja Pariisissa vietin viikon opiskelukavereiden kanssa pari vuotta sitten. Amsterdam kyllä kiinnostaisi, koska 4- tai 5-vuotiaana karttuneet muistikuvat ovat hataria. Päiväretki isolla lössillä ja linja-autolla ei kuitenkaan huvita. Olen itsenäisempi matkailija. Päädyinkin äsken tekemään sen mukaisen ratkaisun: lähden joulukuun puolivälissä viikonloppureissulle Dresdeniin. Yksin. Tässä konkurssissa vaihtariporukalle räätälöidyt viikonloppu- tai päiväreissut olisivat kukkarolleni soveliaampia, mutta veikkaan, etten tulisi Suomesta käsin lähteneeksi Dresdeniin.

Dresden kutsuu! (kuva: rantapallo.fi)

Hotelli historiallisista maisemista torstaista lauantaihin irtosi 50 eurolla, mutta saksalaiseen tapaan junamatkoista saa maksaa itsensä kipeäksi, kun erillisiä opiskelija-alennuksia ei ole. Investoin ennen Berliiniä BahnCard25-korttiin. Kortti maksoi 25 euroa, mutta sillä saa helmikuun loppuun saakka 25 prosentin alennuksen kaikista junamatkoista, jotka alkavat ja päättyvät Saksaan. Kortista huolimatta Düsseldorf-Dresden-Düsseldorf maksoi yli satasen. Mastercardini on jo hetken aikaa veisannut hoosiannaa kovaa ja korkealta, mutta siinähän veisaa. Hyvien kokemusten arvoa ei voi mitata rahassa. Köyhän opiskelijankin pitäisi muistaa tämä vähän useammin.

Maanantai.

Täällä ei ole sinistä hetkeä. Huomasin sen juuri, kun kiikutin roskia ulos.

Siinä se nyt on! (kuva: H&M)

Pikkupakkaset saavat tulla, jos ovat tullakseen. Ostin uuden talvitakin, koska havaitsin viikonloppuna vanhan ”kevyemmän” talvitakin kelvottomaksi.

Ihana punainen villaduffelini, joka palvelee kunnon pakkasilla saa olla nyt rauhassa Jyväskylän vinttikomerossa. Olen vähän raukkaparka. Kuuntelen synkistelymusiikkia, ja hiihtelen tästä etiäpäin mustassa parkassa.

Ehkä huomenna helpottaa?

edit/15.11.11 - Takkihan tuli hankittua hyvällä hetkellä. Kuura saapui Düsseldorfiin viime yönä. Ehdin ihailla sitä juostessani kohti ratikkapysäkkiä aamulla nukuttuani pommiin 2,5 tunnilla. Tämmöinen turhamaisuuteen taipuvainen likkakin voi todistetusti selviytyä yliopistolle 25 minuutin sisällä heräämisestä! Croissant kainalossa.

Gute Zeiten, schlechte Zeiten

Otsikko viittaa paikalliseen saippuaan, jota tuli katseltua edellisellä pidemmällä visiitillä Saksaan. Nyt minulla ei ole televisiota, ja kymmenen euron radiokin osoittautui kertakäyttöradioksi. Kuitti on niin hyvässä tallessa, etten ole vielä löytänyt sitä. Voi olla, että reklamaatio jää tekemättä. Tuleepahan elettyä omaa elämäänsä, eikä vain toljotettua saippuaa. Hyviä ja huonoja hetkiä on mahtunut marraskuun ekalle puolikkaalle kiitettävästi, ja jatkuvasti on silti takaraivossa sellainen olo, että pitäisi elää jokainen hetki täysillä, eikä jossitella. Kotijoulua odotan kyllä, mutta pysyvä kotiutuminen ei huvittaisi yhtään.

Huonoja hetkiä on onneksi vähemmän. Olen ollut taas kuumeessa ja kurkku on ollut hirveän kipeä. Jouduin missaamaan tiistain ja keskiviikon kurssit (5/6 kursseistani...) taudin takia. Huonompi homma, koska kurssini ovat sellaisia, joilta saa olla vain kaksi kertaa poissa. Puolet viiden kurssin kiintiöistä siis kulutettu. Huojentavaa, koska otin valtuudet aloittaa joululoman ”jo” 21.12., jolloin lennän Suomeen. Minullahan olisi luento vielä 23.12... Ei siis passaa sairastua joulun jälkeen. Tai nukkua pommiin. Auts.

Hauskimpia hetkiä parilta viime viikolta oli kuitenkin ehdottomasti kansainvälinen illallinen Erasmus-porukalla. Me väänsimme kolmen suomalaistytön voimin pöytään karjalanpiirakoita, munavoita ja makaronilaatikkoa. Oli aika huvittavaa etsiä paikallisesti marketista puuroriisiä, mutta paikallinen Milchreis ajoi asinasa aivan hyvin! Menu Romaniasta Tanskaan Italian ja Brittien kautta oli melko monipuolinen ja täyttävä. Kotimatka muistuttikin lähinnä vyörymistä, kun ähky iski jo ennen jälkiruokakierrosta. Pakko oli toki jatkaa syömistä lähes huonoon oloon asti, koska kaikkien kavereiden herkkuja oli maistettava. Oli mielettömän hienoa, miten paljon ihmiset olivat nähneet vaivaa!

RUOKAA! Espanja, Suomi ja Belgia.

Osasto Suomi.

Ensimmäinen Suomen hinnoissa liikkunut baari-ilta tuli vietettyä vasta reilun kuukauden oleskelun jälkeen, mutta se olikin hieno ilta. On ollut jännittävää huomata, miten eri maista tulevien käsitykset Saksan hintatasosta vaihtelevat. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, että maksetaan 6 euroa sisäänpääsystä ja narikasta, ja että gintonicin hinta on 5-10 euroa. Kolmen euron olut on halpa. Osa skippasi kuitenkin bileet juuri hinnaston takia. Minusta kaikki opiskelijabileet ovatkin olleet muuten kuin ilmaisia, vähän niin kuin olisi käynyt Kuopion edesmenneessä Divassa euron olusilla. Klubi oli joka tapauksessa nimeltään Nachtresidenz. Porukkaa oli paljon, puitteet olivat hienot ja musiikki oli hyvää. Samoin seura – sitä enkelisiivillä varustettua rummuttajamiestä unohtamatta. Huippuhauska ilta siis. Lisää näitä!

Klubitunnelmissa.

Viikonloppuna minun oli tarkoitus lähteä käymään Bonnissa. Ihan vain siksi, koska sinne pääsee junalla ilmaiseksi opiskelijakortilla. Niin joo, ja olisin halunnut lähettää Tuulille kortin Beethovenin synnyinkodista, koska Beethoven on kuningas! Täytyi kuitenkin jättää toiseen kertaan, koska kurkkukivuissa karnevaalistartin kanssa yhtä aikaa reissaaminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.

Karnevaalikausi alkoi 11.11.11 klo 11.11. Osa vaihtariporukasta lähti Kölniin heti aamusta, koska pirskeet ovat kuulemma parhaimmillaan siellä. Minä kuitenkin tein kiltisti kouluhommia aamun ja aamupäivän yhden karnevaalioluen voimin. Iltapäivällä lähdettiin sitten Cristianin kanssa kohti keskustaa karnevaaliporukkaa bongailemaan, mutta Düsseldorfissa startti näytti aika vaisulta. Olivat ne jonkun teltan pystyttäneet, missä raikasi saksalainen discopoppi, mutta kaduilla oli tosin vähän porukkaa. Ilta meni hyvässä seurassa ensin Sarahin luona ja sitten pirskeissä, joissa soitettiin balkanilaista musiikkia. Pitäisi taas ryhdistäytyä ja rueta lukuhommiin. Miksi viikonloput menevät aina näin nopeasti? Onneksi maanantaina koittaa Pasila-aika Saksassakin, kun Yle poisti maaestot Areenasta :-)

Näissä tunnelmissa ja tämmöiset eväät tänään, nam:

Munakoisoa, kesäkurpitsaa, punasipulia ja tsatsikia.

Marraskuun tuntua

Hauska viikonloppu takana ja vieressä iso kasa tekstiä, jonka pitäisi olla luettuna huomiseksi. Miksi aloittaminen on aina näin vaikeaa, kun lopulta se lukeminen ei kuitenkaan ole niin kamalaa? Syyllinen on varmasti marraskuu, joka viimeistään eilen tunkeutui tännekin t-paitakelien loputtua.

Kultturelli harrastaminen jatkui lauantaisen teatteri-illan jälkeen sunnuntairetkellä Kaiserswerthiin. Keisarillisiin raunioihin ei valitettavasti päässyt tutustumaan lähietäisyydeltä, mutta miljöö aivan Reinin rannalla oli mitä mainioin. Paikallisetkin olivat lähteneet sunnuntairetkilleen samalle suunnalle, ja väkeä oli liikenteessä paljon. Osa istuskeli terassilla, joku porukka oli pystyttänyt niitylle nuotion ja toiset lennättivät leijoja. Tuolla sijaitsevassa ravintolassa voisi olla mukavaa käydä syömässä joskus joulua lähempänä!

Marraskuun valot olivat ihmeellisiä. Fiilis oli tunnelmallinen, toisin kuin Suomessa näihin aikoihin.

Kuvahaasteen muodossa asioita, joita kaipaan kotoa

Aki haastoi minut blogissaan valikoimaan kuvia jokaisesta tietokoneelta löytyvästä kansiosta ja kertomaan kuvien tarinan. Kansioita on niin valtava määrä, että päädyin soveltamaan haastetta vaihtoblogini henkiseksi: valitsin vain Suomessa otettuja kuvia, joissa on minulle tärkeitä paikkoja, asioita ja ihmisiä, joita toisinaan täällä ulkomailla ollessani ikävöin. Itse en haasta ketään, koska olen aika heikosti verkostoitunut täällä blogimaailmassa.

Postausta ei saa kuitenkaan tulkita koti-ikäväksi! Kaikki on hyvin, ja nautin olostani ja elostani täällä täysillä. Eilen olimme hienolla klubilla ja tänään illalla menemme Iiriksen kanssa teatteriin. Viikonloput <3 Mutta nyt asiaan, eli kuviin:

1. Kansio persoonallisesti nimetty 1.7.2005. Tämä oli hauska päivä. Olimme Hennan kanssa piknikillä Kirveslahdessa ja illalla Viinijuhlilla Maija Vilkkumaata katsomassa. Kuopion kesä ja Nykäsen Matti! Ollappa vielä 16-vuotias...

2.  Kansiosta Fin5 2006. Rastiviikolla Joensuussa. Illalla katsottiin jalkapallon MM-finaali ja Polvijärvellä satoi valtavan suuria rakeita. Ensi kesänä aion suunnistaa enemmän kuin kahtena aiempana, I promise!

 3. Kansiosta Flow 2011. Festaritunnelmointia Ennin ja Tiian kanssa Empire of the Sunin tahdittamana. Ihana viikonloppu ja mahtavia bändejä!

 4. JKL-albumista. Kaisan synttärit lokakuussa 2010. Normimaanantai ja Freetime. Tuota kamalaa polkkatukkaa en kyllä kaipaa...

5. Taas persoonallisesti nimetty albumi: Kesä 2009. Taisi olla siivoojan vapaapäivä kesäkuun alkupuolella. Kotitalon parveke ja vanha omenapuu.

6. Elämäni Kesä 2010 ja yksi harvoista julkaisukelpoisista kuvista ;-) Kuva napattu 30.5. Jyväskylän asuntoni parvekkeelta. Laiska kesäpäivä ja asunnossa lämpötila noin 50 astetta.

7. Tämä kuva on VANHA, se on otettu filmille ja skannattu! Kaivettu luontokansiosta, hehheh. Puijo mahdollisesti talvella 2002 tai 2003. Taisi olla jonkun mäkihyppykisan yhteydessä tämä.

8.  Kansio Oulu, ja mahtavia kesätoimittajakollegoita viime kesältä. Tämä oli heinäkuun eka viikonloppu ja paikka Graalin terassi. Meillä kaikilla oli niin mukavaa koko kesän.

9. Vaihtelua tylsiin kansioihin: RYMYRISTEILY. Huhtikuuta 2009 ja Valta08 valloittamassa Tukholmaa. Hilpeästä sunnuntaiolemuksesta voi tulkita, että kyseessä menomatka ja pysähdys Heinolan tähtihovissa. Jotkut kunnon kristityt pyhittivät lepopäivän laivalla toisia aiemmin.

 10. Talvi 2010. Kekseliästä. Kaikki valmiina jouluaaton aaton saunaan. Kuoruttaminen raastaa hermojani joka joulu, mutta eihän joulu tule ilman kuorutettuja pipareita! Ne pienet suuret asiat.

Ei ole kiire mihinkään

Viikonloppu hujahti Berliinissä kuin huomaamatta. Koska turistimeiningit oli suureksi osaksi katsastettu jo muutama vuosi takaperin, meni aika lähinnä kavereiden kanssa hengaillessa, mutta vähän piti turistipaikkojakin käydä katsomassa. Kirpparit ja pienet kaupat Warschauer Strassen lähistöllä olivat mahtavia. Mikään ei ollut sitä miltä näytti.

Bärchen!

East Side Gallery

Currywurst!

Sitä tunsi alkuun asuvansa isossa kaupungissa, kun muutti Kuopiosta Düsseldorfiin, mutta Berliinin rinnalla kaikki on täällä niin pientä ja sievää. Berliinissä minua kiehtovat ehkä eniten juuri ne rosoiset piirteet; hylätyt talot graffiteineen, kaljaa juovat ja tupakoivat punkkarit S-bahn -asemilla rahankerjuussa ja se, ettei tarvitse juurikaan miettiä, mitä päällensä pistää. Joku näyttää varmasti hurjemmalta tai hölmömmältä.

Reissusta toin itselleni tuliaisiksi perjantaisten bileiden jälkimainingeissa ostamani ruman t-paidan (printissä on surullinen banaani lootusasennossa!) lisäksi flunssan. Täällä vietellään nyt jonkinmoista Halloween-lomaa, eli joutaa kyllä sairastamaan, eikä minnekään ole kiire. Ottaa luonteen päälle siitäkin huolimatta. Aivastin äsken niskani jumiin.