Niistä opinnoista.

Maaliskuusta taitaa olla jo pari viikkoa, mutta joka tapauksessa nyt jotain niistä opintosuorituksista.

Kieliopintoja sain kaikkiaan 14 opintopisteen edestä. Suoritin siis Heinrich-Heine-Universitätissä keskitason yleisen saksan kurssin, johon kuului vähän kaikkea kieliopista keskustelemiseen. Siitä tuli Suomessa opintorekisteriin kuusi pistettä "muina saksan kielen opintoina". Varsinaisesta keskustelukurssista (joka jäi tosin tyngäksi yliopistosta johtuen) sain neljä pistettä suullisena kielitaitona tai jotain sinne päin. Enkuksi suoritetuista valtio-opin kursseista kielikeskus antoi vielä neljä pistettä "muista englannin kielen opinnoista" :-)

Valtio-opin kurssit eivät näy vielä rekisterissä, vaikka postitin vaadittavat laput yliopistolle jo maaliskuun loppupuolella. Oli ilmeisesti ollut hässäkkää sen kanssa, kun en aio hakea korvaavuuksia kanditason kursseista maisteriopintoihin, vaan haluan kurssit sellaisenaan rekisteriin. En yksinkertaisesti jaksanut rueta lukemaan Jyväskylän opinto-opasta läpi ja HHU:n opinto-opasta korvaavuuksien hakua varten mulla ei koskaan ole ollutkaan. Jospa ne sieltä tulisivat ennen kesää.

Tämä blogi alkaa tosiaan olla jo haudattu, mutta jätän sen auki vaihtoa tai reissua suunnittelevien lukijoiden varalta. Kuopiossa asuminen ei ole yhtä eksoottista, mutta meikäläisen uusiin kotimaan haasteisiin voi tutustua uudessa blogissa.

Saksa-ikävän kourissa kärvistellen, Katariina

Die beste Tage meines Lebens?

No niin, olen selvinnyt jopa kv-toimistoon Jyväskylässä. Kielikeskuksella ja valtio-opin laitoksella pitäisi vielä käydä, mutta nyt niitä vaihdon kohokohtia ja isoimpia plussia Düsseldorfissa!

1) Matkailun helppous

Berliini, Dresden, Rooma, Köln, Mosel, Essen... En edes reissanut hurjan paljoa, mutta kaikki tuntui olevan savolaistytön vinkkelistä tosi lähellä, kun reissuun teki mieli. Ei esimerkiksi tarvinnut tonottaa ensin reilua neljää tuntia autossa päästäkseen kansainväliselle lentokentälle.

2) Ilmainen joukkoliikenne NRW:ssä

Paras opiskelijaetu ylivoimaisesti! Ja siitä on iloa myös käymässä oleville kavereille tai perheenjäsenille, joita voi tiettyihin kellonaikoihin kuljettaa mukana.

3) Paikallinen ESN ja ESN:n tempaukset

Apua saa, kun sitä tarvitsee, eikä vapaa-ajalla tarvitse jäädä yksin. Mentorointiohjelmaan ja maanantai-iltojen pubihetkiin Lot Jonnissa kannatti osallistua. Ja aina ei tarvitse bilettää. Kansainvälinen illallinen oli yksi minun suosikkijutuistani!

5) Sauerlandin eksku

Tämä liittyy oikeastaan reissuihin ja ESN:ään, koska tämä oli ESN:n "kennenzulernen-reissu". Yksi sana: priceless. Viikonloppu vajaan 40 euron hintaan keskellä ei mitään, paljon kavereita, ruokaa, juotavaa, erilaisia pelejä, leffoja ja kreisibailausta rennoissa puitteissa - hengaile vaikka yöpuvussa koko viikonloppu. Tätä ei kannata missata!

6) Düssen yöelämä

Asuntolabileet, hienosti klubilla, Campus Revolutionit, täyteen ahdettu SP-Saal, puoli-ilmaiset tequillat Drei Amigosissa, monet irkkupubit... Vaihtoehtoja on!

7) Halpa hintataso

Tämä koskee lähes kaikkea. Ruokaan meni rahaa todella paljon vähemmän kuin Suomessa. Kosmetiikka oli edullista. Vuokrat ovat asuntoloissa siedettävät: maksoin omasta yksiöstäni 299 euroa kuussa ja se sisälsi sähkön ja veden. Ravintoloissa syöminen ja juominen oli myös selvästi halvempaa kuin Suomessa, mutta Kölnissä vielä huomattavasti halvempaa kuin Düssessä.

Kavereista, Düsseldorfin maisemista ja karnevaaleista olen kirjoittanut pitkät pätkät jo aiemmin. Kun ne lisää listan loppuun, on kymmenen kärki kasassa. Hitsi, tulipas kaiho Saksaan!

Life goes on.

Reilu viikko Suomessa takana. Päätös syntyi, että blogikirjoittelu jatkuu siitä huolimatta. Tästä klikkaamalla voit jatkaa myötäelämistä halutessasi jatkossakin :-)

Tätä blogia päivitän vielä maaliskuun ajan. Jonkinmoista yhteenvetoa hienoimmista hetkistä lupaan kyhätä kokoon. Myös paluuseen liittyvät paperihommat (hyväksiluvut Jyväskylän yliopistossa jne.) aion myös selvittää ensi viikolla Jyväskylässä ja jakaa tulokset vaiheineen tänne.

Keväistä viikonloppua kaikille!

Homecoming.

Kotona onnellisesti jo parin päivän ajan. Kaikki tuntuu olevan oikein mallillaan hirveästä yskästä huolimatta ja keväinen Kuopio ei ole ollenkaan hassumpi paikka. Kävin tänään luistelemassa tätini perheen kanssa Ice Maratonin radalla Kallaveden jäällä. Tämä vaihe talvesta on aika kiva, ja tätä olisin varmasti kaivannut, jos olisin koko vuodeksi jäänyt.

Puhelimen kamera. Sori.

Jotain kaipaan kuitenkin Saksasta. Torstaina meinasin jäädä suojatiellä auton alle. Täällä ei väistetä jalankulkijaa. Ruokakaupassa käytin melkein saman verran kuin koko viikolla Saksassa yhden ruokalajin aineksiin, pussilliseen salmiakkia, hammastahnaan ja deodoranttiin. Kesäkurpitsalasagne oli kuitenkin sen arvoista, koska uuniruokaa ei ole tullut syötyä juurikaan joulun jälkeen. Hyvin varusteltu keittiö onkin kova sana. Ja suomalainen kahvi. Ja leikkokukat maljakossa salmiakkia mussuttaessa ja uusinta Imagea lukiessa. Ja jalkapallon katsominen perheen kanssa saunan jälkeen. Ja YTHS.

Eniten on kuitenkin ikävä ihmisiä. Facebookin Timelinelle ilmestyvät viestit kuitenkin piristävät. Yhteydenpito on niin helppoa nykyisin :-) Ikävä voi varmasti tulla myöhemmin myös Düssen yöelämää, mutta onneksi nyt voi vähän rauhoittaa biletystä ja olla vähän antisosiaalinen.

Sunnuntaihömelö.

Päivät käyvät vähiin. Kotimatka on ollut mielessä, kun olen pohtinut antaumuksella, miten saan survottua viiden kuukauden kamppeet normaaliin matkalaukkuun. Kyllä, minulla on vain yksi laukku ja kyllä, vein osan vaatteista Suomeen jo jouluna... Mukaan on kuitenkin tarttunut vaikka mitä uutta. Sain loistavan työtarjouksen petollisesti kesken shoppailureissun Essenissä, ja lisää vaatetta tarttui mukaan vielä kalkkiviivoilla.

Opiskelukaverilta saatu tärppi (= rullaa paidat sisäkkäin ja sido rullat nippusiteillä) vaikuttaa varsin lupaavalta. Ehkäpä tavarat mahtuvat laukkuun. Keittiövermeitä on tarkoitus viedä alakertaa vielä toiseksi lukukaudeksi jäävälle vaihtarille. Ikean halvimmat peitot ja tyynyt ovat sen sijaan siinä kuosissa, että roskakori kutsuu niitä.

Kävin torstaina yliopistolla tarkoituksena hoitaa paperiasiat kuntoon. Piti hakea viimeiset todistukset kurssisuorituksista, mutta kaikki toimistot ovat toki mahdollisimman kaukana tosisistaan ja auki täysin eri aikoina. Yksi jäi siis vielä saamatta. Kv-toimistossakaan eivät suostuneet yhtä leimaa ja allekirjoitusta antamaan, koska lähden VASTA keskiviikkona maasta. Tilulei. Tiettyä saksalaista byrokratiaa ei tule ikävä. Onneksi en ilmoittautunut maahanmuuttotoimistoon (täällä saa oleskella 3kk ihan luvallisesti ilmoittautumattakin). Säästyipähän yhdeltä paperisodalta.

Blondikomppania varsinaisena synttäri-iltana.

Perjantaina pidettiin synttäreiden rääppiäisiä. Kakku kun unohtui edellisissä kemuissa syödä ja lahjapulloja täytyi tyhjentää ennen Suomeen matkaamista. Loisteliasta saksalaista musiikkia ja asuntolabileitä sen sijaan tulee kova ikävä! ;-)

Täytettiinkö 23 vai 3?

Aika hitaalla käydään flunssan kourissa. Sen ansiosta näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Tältä ei voinut välttyä karnevaaliaikaan ja päässä soi edelleen. Laalalalalalalaaaa!

Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen?

Kannattaa kuunnella otsikossa mainittu biisi Pariisin Kevään uusimmalta levyltä! Kelvollinen lätty muutenkin. Kevätfiilis iskee kuunnellessa näin aamukahvista ja auringosta nautiskellessa :-)

Viimeinen viikko täällä pyörähti käyntiin. Mihin aika on mennyt, vastahan minä tulin tänne! Viime viikolla tuli kuitenkin ensimmäistä sellainen fiilis, että on oikeastaan aika mukavaa palata kotiin ja normaaleihin kuvioihin. Vaihto on siis ilmeisesti tehnyt tehtävänsä?

Nämä viimeiset viikot ovat olleet ihmeellisiä. Tenttien jälkeen olin äkkiä Roomassa. Sitten olinkin jo hakemassa Kaisaa lentokentältä, ja karnevaaleja kesti monta päivää. Vedin vielä maanantaina tiaran päähän pikkuflunssasta huolimatta. Hirveän hektistä, sosiaalista ja mukavaa.

Opin uuden sanan: Saufzeug.

Nyt olo on aika päinvastainen. Eilisen lepäilin kotona nenää niistäen, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että on pakko päästä ulos. Ostamaan kenkiä synttärihumussa hajonneiden talvisaappaiden tilalle tai hoitamaan paperijuttuja yliopistolle. Tai ihan mitä tahansa. Kaikki tuntuvat jo lähteneen lomille tai kotiin. Elo alkaa olla tylsähköä.

Iloita ei voi koskaan liikaa.

Ja mehän oltiin aika hyviä iloitsemaan! Vaikka lukukausi loppui jo helmikuun alkupuolella, ei vaihtarin kannata missään tapauksessa palata kotiin kokematta karnevaaliaikaa Saksassa, koska mitään vastaavaa ei ole Suomessa, vaikka juhla jollain tapaa vappua muistuttaakin. Top3-mestat Saksassa ovat muuan matkaoppaan mukaan Köln, München ja Düsseldorf. Tässä vaihtokohteessa olikin mahdollista käydä tsekkaamassa kaksi kolmesta, eli Düsseldorf ja Köln.

Karnevaalit ovat aina laskiaisen aikaan. Ne alkavat torstaina kello 11.11 ja torstai onkin naisten päivä. Miehiltä saa kuulemma leikata kravaatin kahtia, jos sellaisen näkee jonkun kaulassa. Ei kokeiltu. Hulinat jatkuvat maanantaihin, Rosenmontagiin, asti. Kyseessä on jonkin määritelmän mukaan ruumiillisten nautintojen juhla ennen paastoa, joka tulisi ilmeisesti aloittaa laskiaistiistaina. Kannattaa myös varautua siihen, etteivät kaikki toimistot ja kansliat yliopistolla ole auki karnevaaliaikaan.

Karnevaaleista nauttivat kaikki vauvoista vaareihin ja jotain naamiaisasun tynkää on PAKKO olla, jos ei halua näyttää tollolta tai tylsimykseltä. Paikallisten panostus on uskomatonta ja juhlafiilistä on kaikkialla! Loistelias saksalainen diskopoppi raikaa joka kuppilasta (kyllä, kaikki kuppilat ovat auki aamusta seuraavaan aamuun) ja olutta ja erilaisia ruokia voi ostaa kaduille pykätyistä kojuista. Julkijuopottelu on sallittua (pakollista?), kunhan lasipulloja ei tuoda keskustaan. Jos mukaan on kuitenkin sattunut lasipullo, ei juomaa suinkaan tarvitse kaataa pois, vaan järkkäreiltä saa muovimukeja. Priceless!

Bileprinsessankin täytyy nostaa tiaraansa paikallisten juhlakestävyydelle! Neljäs päivä meneillään ja hauptbahnhofilla oli tänäänkin jo aamupäivällä tunnelma katossa, kun saatoin Kaisaa lentokentälle. Kaiken huiskeen päätteeksi olen pikkuflunssassa ja aika voipunut torstaisen iloitsemisen ja eilisen maltillisemman juhlinnan ja Kölnin reissun jäljiltä. Pitääköhän huomenna taas välipäivän jälkeen kaivaa tiara naftaliinista...?

Turisteista turistein.

Luin jostain, että helmikuu olisi Roomassa suht rauhallinen kuukausi, mitä turistimääriin tulee. En tiedä, paljonko porukkaa on huippusesongin aikana, mutta ei tarvinnut nytkään yksin kiertää nähtävyyksiä.

 

Reissu alkoi lupaavasti, kun muuan rantojen mies kävi melkein kurkkuuni kiinni Düsseldorfin rautatieasemalla, kun minulla ei ollut heittää tupakkaa tai pikkurahaa kahvia varten. Roomassakin kaikki vaikutti alkuun todella lupaavalta, kun varaamani hotellin ovea ei tultu aukaisemaan. Soitto hotellin puhelinnumeroon ja suunta kohti naapurihotellia. Olivat buukanneet halppishotellin erehdyksessä täyteen ja pääsin neljän tähden majoitusliikkeeseen, ei paha.

Ekana iltana en ehtinyt kuin tutustua Terminin ympäristöön ja käydä tsekkaamassa Colosseumin iltavalaistuksen. Sen jälkeen olikin hyvä syödä pastaa ja salaattia hyvinkin paikallisessa mestassa. Sedät ovat pyörittäneet puotia samassa paikassa vuodesta 1931 saakka.

Maanantaina jonotin ensin 45 minuuttia Vatikaanin museoihin ja myöhemmin ehkä puoli tuntia Pietarin kirkkoon, jonka kupoliin könysin kaikki 551 rappusta. Ei tässä vielä niin vanhoja tai sydänvikaisia olla, että olisi puoliväliin ajettu hissillä!

Jonojen kupeessa liikkui monenlaista yrittäjää: ”Maksa 40 euroa, sisältää 2,5 tunnin opaskierroksen ja jonon ohi museoihin ja Pietarin kirkkoon.” ”On vähän kallista opiskelijabudjetilla.” ”No saat 5 euroa alennusta?” ”Joo, kiitos mutta ei kiitos.” ”Joudut jonottamaan kaksi tuntia.” ”Ei ole kiire mihinkään.” Aika menikin rattoisasti kuusikymppisen brittipariskunnan kanssa keskustellessa.

Myös paljon muuta ns. "pakollista" tuli nähtyä ja illalla pizzan, antipastin ja puolikkaan punkkupullollisen jälkeen nuijanukutus olikin taattu.

Tiistaina kävin tutustumassa Forum Romanumiin ja Palatinen kukkulaan. Kävelin myös päämäärättömästi ympäriinsä pitkät pätkät. Shoppailuholisti ei jaksanut edes shoppailla. Merkkiliikkeiden ikkunoita oli tosin kiva katsella. Jos joskus olisi sen verran rahaa, että kehtaisi mennä sisälle asti?

En yleensä fanita ennakkoon suunniteltuja juttuja tai matkoja, joissa kaikki tehdään opaskirjojen ohjeiden mukaan. Lonelyplanetin ja Timeoutin opaskirjoista saa kuitenkin todistetusti hyviä ruokapaikkatärppejä. Viimeisenä iltana satuin vahingossa aperitiiville viinibaariin, jota huomasin myöhemmin opaskirjani suosittelevan. Valikoima oli valtava ja lasilliset edullisia. Viinin jälkeen suuntasin myöhästyneelle synttäri-illalliselle Armando al Pantheoniin, jota opaskirja suositteli hinta-laatusuhteeltaan hyvänä ja paikallisena mestana. Ruoka oli loistavaa. Timeout ei siis taaskaan pettänyt.

Mahtavaa muuten olla Düsseldorfissa ja huomata, ettei pyykkipoletteja saa ostettua ennen ensi tiistaita, koska toimisto on kiinni. Karnevaalit… Hädässä Erasmukset onneksi tunnetaan; samassa asuntolassa asuva kaveri myi pesupoletin. Päivä pelastettu! :-)

You’ve got a friend.

En ole koskaan ollut kovin innostunut ystävänpäivästä, vaikka englantilaisen leikkikoulun käyneenä jotkut ei-niin-perisuomalaiset juhlapäivät, kuten vaikkapa Halloween, ovat mielestäni mahtavia. Ala-asteella muistan askarelleni ja saaneeni paljon hauskoja ystävänpäiväkortteja. Mieleen on jäänyt etenkin luokkalaiseni pojan minulle askartelema mäkihyppääjän muotoinen kortti. Voi niitä aikoja! :’D

Tällä kertaa vietän ystävänpäivää Roomassa blogitaajuuksien ulkopuolella ja yksin raunioita tutkiessa. Heti ystävänpäivän jälkeen saan kuitenkin vieraita Suomesta, kun ihana Kaisa tulee minua moikkaamaan – ja juuri sopivasti karnevaaliaikaan! ;-)

Vaikka vanhoja ystäviä ja opiskelukavereita onkin ollut täällä välillä kova ikävä (lue: Ilokiven lounaita ja Librin maratonkahvitteluja), olen tutustunut täällä huippuihin tyyppeihin. Ystävänpäivää ennakoidessa kaappasinkin ystävällisesti hauskimmat kuvat vaihtoystävieni Facebook-albumeista blogiini. Näitä hetkiä tulee ikävä ja nämä ihmiset ovat se juttu, joka on pitänyt minut järjissäni ja saanut viihtymään kaukana kotoa, vaikka kaikki ei ole aina mennyt niin kuin Strömsössä. Kiitos, kun olette olemassa!

Ystävänpäivätoivotukset myös lukijoille <3

Synttäripäivä = kuolemantuomio.

Terveiset syvältä ikäkriisin ja tenttiviikon syövereistä. Täytin eilen 23 vuotta, iik!

Juhliminen oli varsinaisena päivänä tosi villiä: kävin aamulla suullisessa tentissä ensimmäistä kertaa eläissäni. Perinteiset kirjalliset tentit ovat oman kokemukseni mukaan kuitenkin huomattavasti helpompi tapa ainakin tämmöiselle kirjoittamiseen taipuvaiselle henkilölle. Yhden lukukauden vaihtarina suullinen tentti vain on lisäksi paljon jouhevampi tapa saada kurssit käytyä ja lukukausi loppuun ajoissa 15 sivun esseeseen verrattuna.

Tilanne oli erikoisjännä. Alkuun oli aivan kamalaa istua proffan ja toisen arvostelijan kanssa pöydän ääressä ja yrittää jäsennellä sekavia ajatuksia kasaan ilman mindmappeja ja yrittää puhua professionaalia englantia. Olo oli kuin surkealla laulajalla Idolsin alkukarsinnoissa, mutta vähitellen olo rentoutui ja lopulta tuomarit löivät käteen kultaisen lipun: teatteriviikonloppua kohti, eli tentti läpäisty ja 8 opintopistettä plakkarissa. Arvosanassa ei ole kehumista, mutta aika miellyttävä synttärilahja, jota kelpasi juhlistaa Mensan ihanassa salaattipöydässä! :-)

(toim. huom. Mensan salaattipöytä on ehdottomasti koululounaiden parasta antia. Kasaa lautaselle kaikkea (erilaisia salaatteja, juustoja, lihoja, ihan mitä vaan) niin paljon kuin haluat, maksa annoksen painon mukaan. NAM!)

Täällä tenti tosiaan kasaantuvat ikävästi kurssien viimeiselle ja sitä seuraavalle viikolla. Tappotouhua Jyväskylässä lorvailuuni verrattuna! Huomenna onkin jo edessä seuraava koetos, mutta nyt sentään tiedän vähän, mitä odottaa. Synttärin kunniaksi olenkin perehtynyt kuolemantuomioon ja normatiiviseen vallankäyttöön EU:n ulkopolitiikassa. Niin että iloista synttäripäivää ja sen jälkeistä myös. Syteen tai saveen, mutta tuo onkin jo viimeinen niitti minun opiskeluilleni täällä. Haikeaa, mutta erittäin helpottavaa. Wish me luck!