Ensilumen suloisuus.

Tänne tuli viime yönä lunta! ESN:n pubikokoontumisesta kotiin tallustellessa se näytti rännältä, enkä uskonut, että maahan jäisi mitään. Heräsin ekan kerran viideltä, ja maa oli valkea. En voinut vastustaa kiusasta kaivaa kameraa esille. Suomalainen kuvaa lunta... Ei tässä ole hirveästi järkeä, mutta ilahduin ihan suunnattomasti. Se eka lumisade on aina jotenkin niin suloinen - ja tässä tapauksessa jouluinen. Huomenna lennän jouluksi kotiin! :-)

5am. Kaunista!

Joo, oli sitä vielä aamukahdeksaltakin. Fressi minä :-)

Hitaasti nopeilla junilla.

Otin varaslähdön joululomalle Dresdenissä. Tiistaina nääs täytyy vielä painua seminaareihin. Täytyy sanoa, ettei reissu mennyt paikallisen rautatieliikennöitsijän ja itäisen Saksan säätilan ansiosta ihan niin kuin Strömsössä, mutta tulipahan taas käytyä jossain, missä en ollut aiemmin käynyt. Hitaasti nopeilla junilla.

Elben rannat.

Schloss Albrechtsberg.

Weihnachtsmarkt an der Frauenkirchen.

Höntsäilin vanhassa kaupungissa joulumarkkinoilla, yritin etsiä merkkejä elämästä kaupungin uudelta puolelta, eksyin valtavaan ostoskeskukseen/-helvettiin lukemattomia kertoja, hypin kieltonauhojen yli linnoja katsomaan Elben rannalle, osuin ravintolassa viereiseen pöytään suomalaisen pariskunnan kanssa, ja ajoin pummilla raitiovaunuilla – toisinaan jopa ihan oikeaan suuntaan ja oikealla linjalla.

…ja huomasin länsisaksalaistuneeni ainakin ihan vähäsen. Suunnilleen kolmen kuukauden oleskelun jälkeen erot idän ja lännen välillä selkeytyivät välittömästi vale-saksalaisellekin. Jo junan ikkunasta pystyy hölmömpikin näkemään, että itäiset osat ovat köyhempiä, ja asutus on huomattavasti harvempaa. Väittäisin, että eron huomaa myös ihmisiä (vaatteet, hiukset jne.) katsellessa. Dresdenissä myös monet paikannimet henkivät slaavilaisuutta. Z viuhuu ahkeraan, ja –witz –päätteet ovat yleisiä. Vanha kaupunki oli entisöity sodan pommitusten jälkeen näyttäväksi, mutta kauhean kauaksi ei tarvinnut kulkea aistiakseen DDR:ää – noin niin kuin visuaalisella tasolla.

Alt Pieschen.

Suokaa anteeksi kameralleni :-)

577. Striezelmarkt.

Voisi äkkiseltään päätellä, että idässä kaikki on huonommin, mutta sitä en nyt yritä tällä hömppäblogillani viesittää. Kuten aina, ihmiset tekevät kaupungin ja sen tunnelman. Tapasin Dresdenissä mielettömän ystävällisiä ihmisiä. Paikalliset neuvoivat kysymättä, kun olin suhannut ratikalla väärään suuntaan, ja kun etsin hostelliani turistikarttani ulkopuolelta. 25 euroa yöltä kustantanut hostelli ei ollut luksushotelli, mutta henkilökunta oli luksustasoa. Sama juttu jokaisessa ravintolassa, jossa söin. Ei siis todellakaan paska reissu, vaikka maisemat näyttivät kotiin lähettämissäni kesäisissä postikorteissa paremmilta kuin kamerassani.

Kirpparipettymys ja oman tyylin metsästys.

Kauan odotettu kirpparireissu olikin loppujen lopuksi aivan hanurista. Katsoisin kirpparikävijänä ja useamman kirppariuutisen kirjoittaneena olevani erityisen pätevä toteamaan, ettei Aachener Platzin Trödelmarkt muistuttanut kirpputoria millään tapaa. Sanoisin, että kyseessä olivat markkinat, koska sieltä pystyi ostamaan mitä aggressiivisimmilta helppoheikeiltä aivan mitä tahansa tamponeista (!!!) kodinelektroniikkaan. Paikka näytti muutamaa vanhoja kahvimyllyjä myyvää kojua lukuun ottamatta kauhealta. Tulinkin lähinnä pahalle tuulelle, joten kuviakaan ei tullut otettua.

Etsintälistallani oli tosiaan käytössä tyylikkäästi kulahtanut (heh) ruskea ja nahkainen koululaukku kovassa käytössä ennätysvauhtia piloille rispaantuneen Marimekon olkalaukkuni tilalle. Tuolla kaikki laukut olivat kuitenkin karkeasti arvioituna samaa tasoa kuin Mustamäen torilla Tallinnassa: echter Leder, echter Gucci… JA WOHL! Muovisia feikkejä... Ja sama homma lompakoiden kanssa. Käytän mieluummin vuosia palvellutta ja rikkonaista henkkamaukan tekonahkalompakkoani, joka ei yritä olla tippaakaan hienompi kuin oikeasti on. Olisi näköjään pitänyt Berliinissä satsata kirppareihin enemmän, koska laatu ja tarjonta oli siellä huomattavasti parempaa. Hätte, wäre, wenn…

Düsseldorfissa kannattaakin selkeästi satsata vähän laadukkaampiin vaatteisiin. Kaupungilla kun on muoti-imago. Kirpparireissu sinne Berliinin sitten ihan erikseen. Minusta tuntuu, että tyylini on ollut jonkinmoisessa murroksessa kesästä saakka. Entinen poikatyttö on selvästi naisellistumassa paitsi vaatekaappinsa, niin myös kosmetiikan puolesta. Huulipunat ja kynsilakat ovat arkipäivääni nykyisin, eikä klubille lähdetä enää perusmeikissä. Pianistilla on myös vihdoin pitkät kynnet! :-) Tässä kaksi parasta vaatelöytöäni Düsseldorfista:

Tunika on Desigualista. Ihastuttiin Desigualiin äidin kanssa pari vuotta sitten Barcelonassa. Tavattoman nokkelaa yhdistelyä erilaisten materiaalien ja kuosien välillä! Tunikan värit ovat niin minua, ettei tuota olisi voinut jättää kauppaan varsin suolaisesta hinnasta huolimatta! Ainoa miinus lienee hinnan lisäksi se, ettei sitä voi pestä pesukoneessa paljettejen ja muiden käsintehtyjen kirjailujen ansiosta.

En muista liikeen nimeä, josta tämä "desperate housewife"-mekko tarttui alkusyksystä mukaani. Königsalleelta joka tapauksessa tämäkin, mutta varsin siedettävään hintaan. Jos edellinen on enimmäkseen arkivaate, niin tätä olen käyttänyt bileissä. Olen vanhemmiten kyllästynyt todella paljastaviin vaatteisiin. Tuubitopissa tai spagettiolkaimissa minua ei luultavasti saisi klubille enää kirveelläkään. Tai ilta olisi ainakin pilalla, koska tuntisin oloni epämukavaksi. Tämä kolttu on mukava ja persoonallinen seuralainen!

Löpö loppu.

 Kun tietokoneeni levisi, oli aika ostaa uusi radio kympin kertakäyttöradion tilalle. Laskin innokkaasti päiviä uuden tietokoneen saapumiseen ”kulthitsejä” ja ”das beste von heuteja” kuunnellessani.

Olen musiikilla käypä ihminen. Hyvät biisit ovat minulle vähintään yhtä tärkeä eliksiiri kuin aamun ensimmäinen kahvikupillinen. 

Pettymys olikin valtaisa, kun kytkin vanhan kovalevyni uuteen koneeseeni, ja huomasin vuosikausia kartutetun kirjastoni haihtuneen tuntemattomaan. iTunesin alakansiosta löytyi yllättäen 100-200 biisiä, jotka ovat kuitenkin pääsääntöisesti sieltä ö-mapeista.

Näin kotiperjantaita viettäessäni olenkin pohtinut, kummanko kaa olisin mieluummin – Apulannan alkutuotannon vai radion kanssa. Ei oikein nappaa kumpikaan, mutta hiljaisuuskaan ei ole vaihtoehto. Tekisi taas mieli valittaa ihan vähän alkeellisesta nettiyhteydestä, josta maksetaan kulutuksen mukaan. Spotify, josta maksan kuukausittain ei siis sekään tule minun kulutustottumuksillani kysymykseenkään, koska käyttäisin nettiä mielelläni myös muina päivinä joulukuun ajan.

Aion lohduttaa itseäni huomenna kirpparireissulla, jonka jouduin juuri koneeni tuhoutumisen takia skippaamaan kolme viikkoa sitten. Nahkaisen koululaukun lisäksi haussa on nyt myös lompakko. Illan missioni on kuitenkin lukea loppuun äidiltä nimpparilahjaksi saamani Finlandia-voittajan ja järsiä suomalaista suklaata kyytipoikana.

Rentouttavaa viikonloppua! Täällä on sittenkin tiedossa pikkujoulua ja Glühweiniltaa! :-)

Kasviskuuri ennen joulua.

Arkeen on palattu myös ruokavalion suhteen. Tein taas uutta suosikkiruokaani, mutta se oli niin hyvää, etten ehtinyt nälissäni napata kuvaa annoksestani ;-)

Kasvikset ovat täällä tosi edullisia, eli tämä kehittelemäni ns. kreikkalainen pasta on varsin opiskelijaystävällistä evästä, ja lisäksi tosi helppoa ja nopeaa valmistaa. Tässäpä ohje, jos joku muukin haluaa syödä kasvispainotteisesti ennen jouluherkkuja:

Tässäpä versio lauantailta.

munakoiso
paprika
punasipuli
kesäkurpitsa
valkosipulia oman maun mukaan

oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
oreganoa
arrabiata-pestoa (tai paprika-munakoisopestoa)
fetakuutioita
täysjyväspagettia (luomu on parasta!)

Vihanneksia tosiaan ihan sen mukaan, paljonko on syöjiä. Mitään tarkkaa määrää en osaa heittää. Sitten vaan kuutioimaan, ja kuutiot kattilaan runsaan oliiviöljytöräyksen kanssa. Niitä sitten kypsennetään miedolla lämmöllä ja mausteet nakataan sekaan lopuksi. Täysjyväspagetit sitten keitettyinä vihannesten sekaan, ja lopuksi vielä pari ruokalusikallista pestoa ja fetakuutiot pataan. Se onkin sitten siinä. Voisin syödä joka päivä! :-)

Älä tee tänään mitään, minkä voit tehdä huomennakin.

Mistäköhän aloittaisin? On tapahtunut niin paljon edellisen niin sanotusti järkevän blogikirjoituksen jälkeen. Pari presentaatiota on takanapäin, mutta yhden deadline raksuttelee parhaillaan umpeen, eikä ole toivoakaan ehtiä ajoissa. Olen keskittynyt pitkän viikonlopun verran mukavampiin asioihin, mutta huomenna olisi aika yrittää arkeen laskeutumista. Älä tee tänään sitä, minkä voit tehdä huomennakin, right? :-) 

Äiti oli tosiaan täällä perjantaista saakka pitkää viikonloppua viettämässä. Tuli itsellekin melkein lomafiilis, kun maanantai oli vapaa ja tänäänkin kävin vain yhdellä luennolla. Kiertelimme joulumarkkinoita, maistelimme sekä punaista että valkoista Glühweinia, Reibekucheneita, paahdettuja manteleita ja paikallisia oluita täällä Düsseldorfissa ja eilen myös Kölnissä. Minun arkiympyräni tulivat esitellyiksi, ja joulupukki- ja joulukorttiasioitakin ehdimme hoitaa siinä sivussa.

Ostoskeskuksen joulua.

Glühwein maistui shoppailurupeaman jälkeen.

Heinrich-Heine-Platzin enkelikojut ovat aika söpöjä. Vai?

 Yhdessäkään museossa emme käyneet, mutta kiipesimme Kölnin tuomiokirkon torniin ja joimme kahvit Rheinturmissa vaate- ja kenkäostosten lomassa. Urheilutoimittaja pääsi myös vihdoin kisaturistina hiihdon maailmancupia katsomaan ilman kaulaa kiristävää akkreditointia ;-) Paljon siis ehdimme muutamassa päivässä, kun suuria suunnitelmia ei ollut. Tällaista lomailu voi  parhaimmillaan olla vaikka omassa kotikaupungissa! Voi vaikka yllättäen eksyä kahvilaan ihanalle samppanja-aamiaiselle maanantaiaamuna.

Glühweinmuki istuu hiihdoissa käteen kynää ja lehtiötä mukavammin.

Samppanja-aamiainen Königsalleella.

"...ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon." laulaa Ultra Bra.

Voiko tähän jouluhörhöilyyn kyllästyä?!

Täytyy vielä antaa yksi ravintolatärppi siltä varalta, jos joku joskus eksyy Düsseldorfiin: Fischhaus. Vanhan kaupungin ytimessä sijaitseva rafla on – kuten arvata saattaa – erikoistunut kalaruokiin. Listalta löytyy hyvien kalakeittojen, lohien, hummerien ja simpukoiden lisäksi myös loistavia valkoviinejä suhteellisen edulliseen hintaan. Palvelu on huippuluokkaa; tarjoilijoilla oli täydessä tuvassa aikaa tarkkailla viinilasin pinnan vajumista niin hyvin, että lasi täyttyi välittömästi tyhjennyttyään. Joka pöydän vieressä on myös cooleri, joten viini pysyy varmasti viileänä. Jälkiruoaksi suosittelen samppanjalla höystettyä sitruunasorbettia. Parasta herkkua ikinä! Nam nam!

Ja tosiaan – onnea Suomi! Ilmassa ei ole itsenäisyyspäivän tuntua, mutta kuohujuoma on kylmässä, ja se nautitaan tänään Suomityttöjen kanssa. Taidan kuunnella Youtubesta Finlandian vielä kerran.