maanantai 12. joulukuuta 2011

Kirpparipettymys ja oman tyylin metsästys.

Kauan odotettu kirpparireissu olikin loppujen lopuksi aivan hanurista. Katsoisin kirpparikävijänä ja useamman kirppariuutisen kirjoittaneena olevani erityisen pätevä toteamaan, ettei Aachener Platzin Trödelmarkt muistuttanut kirpputoria millään tapaa. Sanoisin, että kyseessä olivat markkinat, koska sieltä pystyi ostamaan mitä aggressiivisimmilta helppoheikeiltä aivan mitä tahansa tamponeista (!!!) kodinelektroniikkaan. Paikka näytti muutamaa vanhoja kahvimyllyjä myyvää kojua lukuun ottamatta kauhealta. Tulinkin lähinnä pahalle tuulelle, joten kuviakaan ei tullut otettua.

Etsintälistallani oli tosiaan käytössä tyylikkäästi kulahtanut (heh) ruskea ja nahkainen koululaukku kovassa käytössä ennätysvauhtia piloille rispaantuneen Marimekon olkalaukkuni tilalle. Tuolla kaikki laukut olivat kuitenkin karkeasti arvioituna samaa tasoa kuin Mustamäen torilla Tallinnassa: echter Leder, echter Gucci… JA WOHL! Muovisia feikkejä... Ja sama homma lompakoiden kanssa. Käytän mieluummin vuosia palvellutta ja rikkonaista henkkamaukan tekonahkalompakkoani, joka ei yritä olla tippaakaan hienompi kuin oikeasti on. Olisi näköjään pitänyt Berliinissä satsata kirppareihin enemmän, koska laatu ja tarjonta oli siellä huomattavasti parempaa. Hätte, wäre, wenn…

Düsseldorfissa kannattaakin selkeästi satsata vähän laadukkaampiin vaatteisiin. Kaupungilla kun on muoti-imago. Kirpparireissu sinne Berliinin sitten ihan erikseen. Minusta tuntuu, että tyylini on ollut jonkinmoisessa murroksessa kesästä saakka. Entinen poikatyttö on selvästi naisellistumassa paitsi vaatekaappinsa, niin myös kosmetiikan puolesta. Huulipunat ja kynsilakat ovat arkipäivääni nykyisin, eikä klubille lähdetä enää perusmeikissä. Pianistilla on myös vihdoin pitkät kynnet! :-) Tässä kaksi parasta vaatelöytöäni Düsseldorfista:

Tunika on Desigualista. Ihastuttiin Desigualiin äidin kanssa pari vuotta sitten Barcelonassa. Tavattoman nokkelaa yhdistelyä erilaisten materiaalien ja kuosien välillä! Tunikan värit ovat niin minua, ettei tuota olisi voinut jättää kauppaan varsin suolaisesta hinnasta huolimatta! Ainoa miinus lienee hinnan lisäksi se, ettei sitä voi pestä pesukoneessa paljettejen ja muiden käsintehtyjen kirjailujen ansiosta.
En muista liikeen nimeä, josta tämä "desperate housewife"-mekko tarttui alkusyksystä mukaani. Königsalleelta joka tapauksessa tämäkin, mutta varsin siedettävään hintaan. Jos edellinen on enimmäkseen arkivaate, niin tätä olen käyttänyt bileissä. Olen vanhemmiten kyllästynyt todella paljastaviin vaatteisiin. Tuubitopissa tai spagettiolkaimissa minua ei luultavasti saisi klubille enää kirveelläkään. Tai ilta olisi ainakin pilalla, koska tuntisin oloni epämukavaksi. Tämä kolttu on mukava ja persoonallinen seuralainen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti