Hitaasti nopeilla junilla.

Otin varaslähdön joululomalle Dresdenissä. Tiistaina nääs täytyy vielä painua seminaareihin. Täytyy sanoa, ettei reissu mennyt paikallisen rautatieliikennöitsijän ja itäisen Saksan säätilan ansiosta ihan niin kuin Strömsössä, mutta tulipahan taas käytyä jossain, missä en ollut aiemmin käynyt. Hitaasti nopeilla junilla.

Elben rannat.

Schloss Albrechtsberg.

Weihnachtsmarkt an der Frauenkirchen.

Höntsäilin vanhassa kaupungissa joulumarkkinoilla, yritin etsiä merkkejä elämästä kaupungin uudelta puolelta, eksyin valtavaan ostoskeskukseen/-helvettiin lukemattomia kertoja, hypin kieltonauhojen yli linnoja katsomaan Elben rannalle, osuin ravintolassa viereiseen pöytään suomalaisen pariskunnan kanssa, ja ajoin pummilla raitiovaunuilla – toisinaan jopa ihan oikeaan suuntaan ja oikealla linjalla.

…ja huomasin länsisaksalaistuneeni ainakin ihan vähäsen. Suunnilleen kolmen kuukauden oleskelun jälkeen erot idän ja lännen välillä selkeytyivät välittömästi vale-saksalaisellekin. Jo junan ikkunasta pystyy hölmömpikin näkemään, että itäiset osat ovat köyhempiä, ja asutus on huomattavasti harvempaa. Väittäisin, että eron huomaa myös ihmisiä (vaatteet, hiukset jne.) katsellessa. Dresdenissä myös monet paikannimet henkivät slaavilaisuutta. Z viuhuu ahkeraan, ja –witz –päätteet ovat yleisiä. Vanha kaupunki oli entisöity sodan pommitusten jälkeen näyttäväksi, mutta kauhean kauaksi ei tarvinnut kulkea aistiakseen DDR:ää – noin niin kuin visuaalisella tasolla.

Alt Pieschen.

Suokaa anteeksi kameralleni :-)

577. Striezelmarkt.

Voisi äkkiseltään päätellä, että idässä kaikki on huonommin, mutta sitä en nyt yritä tällä hömppäblogillani viesittää. Kuten aina, ihmiset tekevät kaupungin ja sen tunnelman. Tapasin Dresdenissä mielettömän ystävällisiä ihmisiä. Paikalliset neuvoivat kysymättä, kun olin suhannut ratikalla väärään suuntaan, ja kun etsin hostelliani turistikarttani ulkopuolelta. 25 euroa yöltä kustantanut hostelli ei ollut luksushotelli, mutta henkilökunta oli luksustasoa. Sama juttu jokaisessa ravintolassa, jossa söin. Ei siis todellakaan paska reissu, vaikka maisemat näyttivät kotiin lähettämissäni kesäisissä postikorteissa paremmilta kuin kamerassani.