No niin. Vihdoin tietokoneen äärellä parin päivän tauon jälkeen. Vanha palvelijani päätti lauantaina, että on aika siirtyä haudan rauhaan. Tietokoneeni ei siis toisin sanoen enää suostunut käynnistymään, eikä sitä voinut paikallisten atk-gurujen mukaan pelastaakaan. Odottelen siis uutta tietokonetta. Äiti tulee käymään vajaan kahden viikon päästä, eli siihen saakka pysyn todennäköisesti hiljaisena, koska en saa ladattua kuviakaan koneelle. Kuivaksihan tämä menisi ilman niitä.
Olen nyt vähän hämmentynyt. Kävin eilen Iiriksen luona testaamassa, ovatko tiedostoni varmasti tallella kovalevylläni, joka saatiin pelastettua. Sieltähän ne löytyivät eilen, mutta nyt en saa täällä yliopistolla ulkoista kovalevyäni enää auki. PELOTTAVAA! Ovatkohan ne kadonneet bittiavaruuteen yhdessä yössä!? Onneksi kaikki opiskelujutut ovat olemassa muistitikuilla, mutta musiikit ja kuva harmittavat kyllä vietävästi, jos tuo kovalvy nyt ei enää jostakin syystä rupea yhteistyökykyiseksi! Menetän luultavasti yöuneni.
Erästä viime kevään haastateltavaani siteeratakseni, jos onnen määrä on vakio, niin ehkä ensi kerralla. Sitä toivoisi jo vähitellen nimimerkki koko marraskuun ajan enemmän tai vähän sairastellut kuolleen läppärin omistaja. Nämä onnettomuudet sattuvat toki aina silloin, kun olisi hirveästi opiskeluhommia. Voisin hypätä kaivoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti