Suomessa – tai ainakin Kuopiossa – taidetaan aloitella syyslomaa tänään. Meikäläisen osalta lomat on lusittu, kun maanantaina koitti paluu koulunpenkille peräti viiden kuukauden mittaiseksi venähtäneen tauon jälkeen.
Tässä kohtaa voisin taas sanoa jotain saksalaisesta järjestelmällisyydestä/loogisuudesta, jolla ei tunnu olevan mitään todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Suurin osa kursseista alkoi tällä viikolla. Kursseille ilmoittaudutaan myös täällä netissä Jyväskylän Korppia vastaavassa järjestelmässä, johon vaaditaan yliopiston tunnukset, jotka saa vasta samaan aikaan kuin opiskelijakortin.
Opiskelijakortin saaminen puolestaan edellyttää ylioppilaskunnan jäsenmaksua vastaavan maksun maksamisesta saatua kuittia sekä paikallisen vakuutusyhtiön pisteestä haettua sairausvakuutustodistusta. Nämä täytyy sitten toimittaa kv-toimistoon sovittuna henkilökohtaisena tapaamisaikana, joka käytännössä tarkoitti tunnin jonotusta oman tapaamisajan suhahtaessa ohi kuin luotijuna.
Rekisteröitymistä käsitellään tapaamisen jälkeen hallintoportaissa kolmesta neljään työpäivään, jonka jälkeen opiskelijalle ilmoitetaan, milloin kortin voi noutaa. Oma rekisteröitymiseni oli viime viikon torstaina. Lisäksi kv-toimisto oli hukannut onlinehakemukseni, minkä vuoksi käsittely viivästyi taas yhdellä päivällä. Rehtinä suomalaisena odotin luvattua puhelinsoittoa kuin kuuta nousevaa, koska kyseinen kortti oikeuttaa myös ilmaiseen matkusteluun koko Nordhein-Westfallenin alueen joukkoliikenteessä. Samana päivänä kanssani rekisteröitynyt ranskalainen Lucie kertoi kuitenkin muutamaa päivää myöhemmin vain marssineensa toimistoon ja kysyneensä korttiaan. Teinpä saman perässä, ja johan lyötiin läpyskä käteen!
Ensimmäinen viikko meni kuitenkin kortista huolimatta käytännössä niin, että menin valitsemilleni kursseille kysymään, mahtuisiko poloinen vaihtari joukkoon iloiseen. Ensimmäisenä havaitsin, ettei viestinnän kursseille ole asiaa, koska kurssien osallistujakiintiöt ovat pieniä, ja etusijalla ovat pääaineopiskelijat.
Tunnukset saatuani huomasinkin opinto-oikeuteni kattavan vain valtio-opin kurssit. Ja että ilmoittautumisaika oli päättynyt kaikille kursseille. Päädyinkin lopulta valitsemaan neljä kurssia, joiden osalta myös englanninkielisen tarjonnan määrä yllätti positiivisesti: kolme neljästä kurssistani on englanniksi. Yritin tänään mennä saksankieliselle kurssille, mutta täyden luoka odoteltua reilut puoli tuntia, ei paikalle tullu vieläkään ketään vetämään kurssia. Ehkä ensi viikolla?
Tällä määrällä tosiaan mennään, koska vaihdon aikana pitää nähdä muutakin kuin Heinrich-Heine-Universitätin seinät. Jos läpäisen helmikuussa seminaarien jälkeen suulliset kokeet, tulee jokaisesta kurssista 8 opintopistettä, mikä kyllä lämmittää mieltä! :-) Lisäksi sitten vielä kielikurssi. Osallistuin aamulla saksan lähtötasokokeeseen, jonka mukaan meidät sitten jaettiin sopiville tasoille kielitaidon mukaan. Klassikan saksantunneista on vierähtänyt jo sen verran aikaa, että ihan hyvä vaan. Minun tasoni on B2.1. Paras taso on C1, mutta välissä olisi vielä B2.2. Huonompi B-luokka siis, mutta mukavaa viikonloppua kuitenkin! Ny rillataan, ja huomenna katsellaan japanilaisia ilotulituksia Reinin rannalla! :-)
Aurinkofiilikset jatkuvat. Sen kunniaksi siis:
http://www.youtube.com/watch?v=fRmrGvZGld4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti