"Asioilla on tapana järjestyä"

Uutistoimittaja ei pystynyt tänään parempaan, mitä tämän merkinnän otsikkoon tulee. Inhoan kyseistä sananlaskua, mutta sen merkitys toivottavasti aukenee tämän tekstin myötä. Tästä lähtee siis liikkeelle vaihtoblogini, jonka on tarkoitus pitää teidät rakkaat ajantasalla elämästäni sillä välin, kun olen toiseen otteeseen Saksassa sivistämässä itseäni.

Toistaiseksi oleilen vielä onnellisesti Kalevan uutistoimituksessa vailla parempaa tekemistä. Täytin äsken muutosilmoituksia opintotukeeni, ja allekirjoitin vihdoin oikean vuokrasopimuksen Saksaan. Kunhan ne on kiikutettu postiin, voi odotus alkaa.

Olen ajoissa liikenteessä blogin kanssa, koska en ole vielä ostanut lentolippujakaan. Lokakuun alussa olisi tarkoitus olla mestoilla, elikkä Saksan Düsseldorfissa, jossa oleilen ja opiskelen helmikuulle saakka. Ajattelin kuitenkin jo näin ennakkoon kokoilla ajatuksiani ja kokemuksiani saksalaisesta byrokratiasta paperille siltä varalta, että joku poloinen oikeasti lukee nämä merkinnät läpi, kun toimitan linkin Jyväskylän yliopiston tietoisuuteen. Ne ovat nyt tuoreessa muistissa.

Suosittelisinkin sitä poloista tähtäämään haun vaikkapa syksylle, kun kukaan ei ole kesälomalla. Olisi mahdollisesti myös suositeltavaa pysytellä itse samalla paikkakunnalla kaikkien papereiden, todistusten ja henkilöllisyystodistusten kanssa, jotta välttäisi samat stressit ja hampaiden kiristelyt, jotka itse kävin läpi. 

Aloitin hakuprosessin kevättalvella, ja lähtö on siis syksyllä. Hyväksyntä Jyväskylästä tuli aikataulussa. Hetken näytti myös siltä, että Saksassakin kulki aikataulussa juna, aina tasatunneilta natsi menee junaan. Junalla sitten lähtee ja taas tunnin päästä nousee uusi natsi kyytiin... LÄÄKKEET! Oli nimittäin Repomiehen Raunon houreiden veroinen luulo, vaikka asunnonhaku hoitui kätevästi toukokuun alussa yliopiston sähköisellä lomakkeella. Sitten ei kuulunutkaan mitään ennen kuin heinäkuussa. Ensin tuli käsky täyttää hakemus Düsseldorfin yliopistoon, mutta hieno verkkolomake päättikin olla toimimatta, ja hakuaikaa tuli lisää. Se kuitenkin loppui näppärästi jo eilispäivänä. Helppoa kuin heinänteko saada tiedot kasaan parissa viikossa heinäkuun puolivälin jälkeen!

Jyväskylän päässä homma pelasi kuitenkin erittäin mallikkaasti siihen nähden, ettei laitoksella ollut ketään töissä allekirjoittamassa papereitani. Suurkiitos kuitenkin kv-palvelujen Tuija Koposelle, joka ensin kuunteli ansiokkaasti ruikutustani puhelimessa, ja sitten hoiti paperiasiani ripeästi kuntoon!

Kiertolaiselämäni Oulussa koki myös ikäviä kolauksia. Jouduin muun muassa jonottamaan oman passini numeroa poliisilaitoksella, koska se oli tuikitarpeellinen tieto näin EU:n sisällä liikuttaessa. Siis sellaiseen kaavakkeeseen, jolla hyväksyttiin asuntotarjous. Passilla mahtoi olla tärkeä olo pöytälaatikossani Jyväskylässä. 

Kun olin jo luullut sulloneeni kaikki tarvittavat asiakirjat (lähtien asuntolan allekirjoitetuista järjestyssäännöistä, päättyen valokuvaani) kirjekuoreen, piti kuori repiä uudestaan auki. Ylioppilastodistukseni olisivat halunneet, ja opintosuunnitelmakin oli unohtunut liittää mukaan.

Tiedustelin jo aiemmin kesällä, että milloinkohan näitä kaavakkeita täytetään. Vastaukseksi tuli monisanaisesti ja kohteliaasti "ole kärsivällinen!". Näihin ylioppilastodistuksien kopioihin oli siis helppoa varautua. Tuli ihan ekana mieleen, että kaikkien näiden vuosien jälkeen tahtovat sen kopion! Kun tiedustelin, onko mitenkään mahdollista olla lähettämättä ylioppilastodistusta Saksaan, todettiin vastaukseksi yhtä ystävällisesti ja monisanaisesti "saat sitten hyväksymiskirjeesi myöhemmin kuin muut!". Luonnollisesti perässä "ystävällisin terveisin". Suututti kuin pientä apinaa. Anteeksi jälkikäteen ymmärtäväisille työkavereille!

Prosessin laadusta ja saksalaisesta ystävällisyydestä vaikuttuneena odotankin nyt innokkaana lähtöä. Edellisellä reissulla lukioikäisenä ongelmat olivat pienempiä (tai ainakin vähemmän monimutkaisia), ja silti itkimme suomalaisen ystäväni kanssa puun alla jo ekalla viikolla maauimalassa. Isä lohdutti hienosti tekstarilla "Minähän sanoin, että Saksa on paska maa, mutta silti piti sinne ängetä!". Isän loisteliaita lohduttajankykyjä saatetaan tarvita talven mittaan.