keskiviikko 24. elokuuta 2011

Koko kesän kestänyt kuivaharjoittelu Oulussa

Olen tainnut jokseenkin innostua tästä blogi-hässäkästä. Tarkoituksena tänään on kertoa, kuinka tyytyväinen olen ollut ratkaisuuni, jonka tein viime talvena, kun päätin hakea kesätöitä yli kymmeneltä eri paikkakunnalta. Uskokaa tai älkää, mutta tämä teksti liittyy hatarasti vaihtoonkin! :-)

Olin onnekas, kun pystyin valitsemaan työpaikan ja kaupungin monen hyvän vaihtoehdon joukosta. Tammikuun loppupuolella en oikeastaan vielä tajunnut, minne olin lusikkani tällä kertaa työntänyt, kun lupauduin töihin Ouluun. Aiemmin olin käynyt täällä kerran suunnistuskisoissa oltuani arviolta 11-vuotias. Äiti ja isäkin kuulostivat varsin yllättyneiltä, kun soittelin työpaikkahaastattelun jälkeen, ja ilmoitin viettäväni kolme kuukautta pohjoisessa.

Töissä jotkut ovat kyselleet, miten ihmeessä olen tänne päätynyt, kun kerran Kuopiosta olen kotoisin ja Jyväskylässä opiskelen. On myös jännittävää, että kyseilijät olettivat, että minulla on kuitenkin jotain sukulaisia täällä, ja että kaupunki olisi jossakin määrin tuttu. Erehtyivät. Hyppäsin täysin tuntemattomaan juurikaan asioita miettimättä  - ja vieläpä väärälle murrealueelle!

Saksaa varten on kuitenkin ollut hyvää harjoitusta poistua omalta mukavuusalueeltaan, ja tutustua täysin uusiin ympyröihin ja ihmisiin, vaikka sitä reissua on suunniteltu huolella. Satoja kilometrejä etelässä päin asuvia ystäviäni, ja omaa kotiani Jyväskylässä olen ikävöinyt kesän aikana, mutta onnekseni olen huomannut, että yhteydet säilyvät vähän pidemmälläkin välimatkalla, ja että kotiin liittyvä materia on loppujen lopuksi vain materiaa. (Ok, Oulun asunnon seinällä oleva Elvis-kello on järkyttävä, ja mattoja en voi sietää!)

Ehdin toki vielä ensi viikosta alkaen mamoilemaan vanhempieni luona Kuopiossa koko syyskuun ajan, mutta nytpähän ainakin ensimmäistä kertaa kauemmaksi lähtiessäni tiedän, että tulen pärjäämään aivan varmasti, ja että luvassa on epäilemättä rutkasti hyviä hetkiä ja hienoja kokemuksia. Siinäpä ehkä merkittävimmät opit Oulusta. Ja kyllä, olen myös iloinnut! :-) Siitä todisteena kuva juttukeikalta kesäkuulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti