Huh, mikä kiire on ollut koko alkuviikon! Sitä huomaa taas tulleensa kotiin vasta pimeän tultua, ja että päivän ainoa ateria tähän mennessä on ollut aamupalasämpylä. Keskieurooppalaisen ruokarytmini mukaan päivällistä syödään nykyisin suunnilleen iltakasilta - edellyttäen siis, että jaksan väsätä kuivaa sämpylää kummempaa ruokaa. Jos huomenna ei olisi luento-vapaa päivä, olisi usko voinut loppua äsken, kun tajusin, että on vasta keskiviikko.
Jos kehtaisin, voisin ottaa kuvan asunnostani, joka näyttää juurikin siltä, että siellä käydään vain syömässä ja nukkumassa, eli kuvastaa kiirettäni varsin loistavasti. En kuitenkaan halua järkyttää ketään ;-)
Opiskeluahdistus on päässyt yllättämään. En tenti kuin kaksi valtio-opin kursseistani ja nekin suullisesti. Muista kursseista saa pari opintopistettä läsnäolosta ja kurssitehtävistä (hiivatti, nekin tosiaan pitäisi joskus tehdä...). Not a big deal, ajattelin vielä pari viikkoa sitten. Vaan kun tentit ovat heti helmikuun alussa lähes peräkkäin, ja molempiin on älyttömän paljon luettavaa. Tilannetta ei helpota ainakaan se, että luettavat artikkelit pitää etsiä itse... Jyväskylän valtio-opin tenttejä meinaa olla ikävä. Tekee kuin jaksaa ja lukee ne kirjat, mitä opinto-oppaassa määrätään. Luennot loppuvat viikkoa ennen tenttejä, ja niille pitää edelleen päntätä artikkeleita. Hulluja nämä saksalaiset...!!!
Hulluja tosiaan. Kielikurssini sai varsin yllättävän lopun tänään. Opettaja ilmestyi Sprechtrainingin (puhumiskurssin?) tunnille ja ilmoitti, ettei luentoja enää ole, koska yliopisto säästää, eikä hän ole enää töissä täällä. Siitäpä sitten vaan paperi käteen, että kurssi suoritettu loistavin arvosanoin ja kaksi Erasmus-ekstrapojoa vielä kokonaan tekemättömästä kotiesseestä. Ne tulivat periaatteella "haluatko?" "no mikä ettei". En voi kuvitella, että Suomessa kukaan potkittaisiin töistä kesken lukukauden ja kurssin!? Jäljellä olisi ollut kolme luentoa. HULLUA!
Jotain hyvääkin: sain tänään vihdoin laajakaistan! Aiemmin netistä maksettiin siis kulutettujen gigabytesien (mitä nekin nyt on suomeksi? :D) mukaan. Ainoa miinus tässä näiden systeemissä on vain se, että nettipisteeseen, jossa maksaminen suoritetaan sai jonottaa taas kaksi tuntia. Siinä tapauksessa olisi ehkä selvinnyt puolessa tunnissa, jos olisi saksalainen pankkitili, ja olisi tarvinnut vain laittaa nimet paperiin. Tekniikan luvattu maa...
Nyt on jotenkin kerrassaan niin loistava fiilis, että heitän stressit nurkkaan. Tänään on oman asuntolan pirskeet tuossa alakerrassa, ja iskäkin tulee huomenna vierailulle. Mennään ainakin Kölniin katsomaan jääkiekkoa perjantaina. Jospa siis viettäisi mukavan ja piiiitkän viikonlopun, ja stressaisi vasta sitten? :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti