Yhteisvaluutan riemua.

On jo pidemmän aikaa ollut tarkoitus kirjoittaa jostain käytännöllisemmästä, josta voisi oikeasti jopa olla hyötyä jollekin tulevalle vaihtarille Düsseldorfissa. Perjantain kunniaksi valitsin aiheeksi rahan, koska pankkitiliasiat ovat olleet ajankohtaisia täällä.

Olen reissannut Saksassa aiemmin sen verran, että olin varautunut siihen, että kortin sijaan pitää taas opetella käyttämään käteistä rahaa. Kyllä, siitäkin huolimatta, että vaihtoinfoissa suositellaan, että mukana on mielellään kaksi pankkikorttia.

Hintataso on varsinkin ruokakaupoissa matala. Se vaikutti ensimmäisen kuukauden jälkeen kuitenkin jo epäilyttävän matalalta, kun rahat eivät kadonneet tililtäni korttimaksuista huolimatta. Luottokorttilasku olikin kolminumeroisen iloinen yllätys: olin nostanut rahaa luotolta ja maksanut suuren osan ostoksistani luotolla - vahingossa. Täällä ei juuri kysytä, että pankki vai luotto. Nyttemmin olen onneksi jo oppinut missä kaupoissa ja missä pankkiautomaateilla pystyy valitsemaan yhdistelmäkortilta pannkipuolen. :-) Visa Electronin käypäisyydestä en tiedä, koska se on ollut minulla pöytälaatikossa varakorttina. Masterin yhdistelmäkortti kuitenkin kelpaa hyvin lähes kaikkialla!

Päätin jo lähtiessä, etten ota saksalaista pankkitiliä, koska esimerkiksi vuokran ja takuuvuokran maksaminen onnistui suomalaiselta tililtäni ilman lisäkustannuksia IBAN-tilinumeroiden ansiosta.

Pankkitilittömyydestä kuitenkin koitui jonkun verran ongelmia, vaikka vaihtarikaverit ovat sanonteet paikallisten pankkien kanssa asioinninkin olevan toisinaan varsin ongelmallista. Tuleville Erasmuksille kuitenkin suosittelen tilin hommaamista ehdottomasti, koska:

1) Tästä keväästä lähtien asuntolan asuntoihin ei enää saa internetliittymää ilman paikallista pankkitiliä. Tilinumeroa pyydetään jo liittymää rekisteröitäessä, eikä käteismaksu ole enää mahdollista. Me yhden lukukauden tilittömät vaihtarit onneksi saimme armoa huhtikuun alkuun saakka :-)

2) Lukukausimaksun voi maksaa vain yliopiston toimistossa saksalaisella EC-pankkikortilla. Suomalainen kortti - ja kuulemma käteinenkään - ei kelpaa. Itse maksoin rahat tutorini tilille ja hän maksoi maksuni kortillaan.

3) Myös jotkut ruokakaupat (esim. Lidliä vastaava Aldi) hyväksyvät edelleen vain saksalaisia EC-kortteja. Siinä on turha itkeä kansainvälinen Visa tai Master kädessä.

4) IBAN-tilinumerot eivät ole yleisiä täällä päin, eli maksut suomalaiselta tililtä saksalaiselle eivät ole täällä yleisiä. Voi yhteisvaluutan riemua! Eikös näiden vaikeampien tilinumeroiden pitänyt juuri helpottaa näitä tilanteita, vai olenko erehtynyt? :-)