Vaihtoehtoloma Saksassa: haita ja offseasoneita.

Tammikuu ei ole paras mahdollinen matkailukuukausi, ellei sitten suuntaa rantalomalle johonkin Aasiaan.  Düsseldorfin tilanne oli tänä viikonloppuna erityisen onneton. Suurin osa tänne matkaavista suomalaisistahan tulee katsomaan Bundesliigaa Dortmundiin, Leverkuseniin, Gelsenkircheniin tai Kölniin. Bundesliiga on talvitauolla vielä vajaan viikon, jonka lisäksi kaikki joulumarkkinat ja -valot olivat hävinneet katukuvasta jo loppiaiseen mennessä kuin tuhka tuuleen ja ihmiset siinä mukana kotikoloihinsa.

Sadetta, tuulta ja harmauttta oli siis tarjolla. Onneksi oltiin kyläilemässä käyneen iskän kanssa hyviä keksimään vaihtoehtoista ohjelmaa viikonlopuksi.

Torstaina keskityttiin perinteisiin juttuihin: Altbier, Rheinturm, Schniztelit, Altstadt ja silleen. Perjantaina katsastettiin minun kotikulmani ja iltapäivällä otettiin juna Kölniin. Kölnissä keskityttiin pienen kaupunkikierroksen jälkeen illan jääkiekko-otteluun (lue: juotiin Kölschiä ja naurettiin sile, miten San Jose Sharks kuulostaa normaalilta, mutta Kölner Haie koomiselta). Vaihteeksi syötiin myös hyvin perinteistä saksalaista ruokaa, eli allekirjoittaneen lihaton tammikuu oli viikonlopputauolla. En oikein tiennyt, mitä peliltä pitäisi odottaa, koska Saksa ei kuulu MM-kiekossa menestyjämaihin. Pelissä oli kuitenkin suunnilleen 8000 katsojaa ja halli oli puolet isompi kuin Hjalliksen Jaffala. Kiekko ei ollut kummoista, mutta kotiyleisö oli innoissaan 4-0 -kotivoitosta. Oikein viihdyttävää kerrassaan!

Hait luistelivat jäälle jättihain kidasta. Liekinheittimet kuuluivat asiaan, tottakai!

Lauantaina vuokrattiin auto ja lähdettiin semmoisille mestoille, jotka olivat minullekin uusi juttu, mutta vain suunnilleen 1,5 tunnin ajomatkan päässä: Viinisnobit tekivät päiväretken Moselin laaksoon, josta tulee hyviä Reisling-valkkareita! Keli oli mitä mainioin ja oli mukavaa katsoa, miten maisemat muuttuivat autonikkunasta tasaisesta viinikukkuloiksi.

Alkenista. Siinä virtaa Mosel. Ei uskoisi tammikuuksi?

Alkenissa viinejä etsimässä.

Kahvitauko Niederfellissä.

Pysähdyttiin kahdessa pienemmässä paikassa, Niederfellissä ja Alkenissa. Matkailu Moselin laaksoonkaan ei ole kovin kannattavaa tammikuussa, koska offseasonin aikaan kaikki Weinstubet ja useimmat hotellit ja ruokapaikatkin pitävät ovet kiinni. Meillä kävin kuitenkin tuuri: bongattiin yhdestä Weinstubesta ulos tullut remonttireiska, jolta sitten tiedustelimme, saako paikasta viiniä.

Sieltähän sai! Paikka oli remontissa ja kiinni, mutta saatiinpas silti valkkaripruuvi! Maistiaiset järjestänyt rouva miehineen olivat mukavia. Istuimme pitkään keittiöremontin keskellä juttelemassa ja maistelemassa viinejä. Ostimme lopulta kolme pulloa, mutta isäntäväki vaati ottamaan yhden korkatun maistiaispullon kaupanpäällisiksi mukaan. Tällä kaikella hintaa pari kymppiä. Pani taas miettimään, mikä siellä Suomessa aina maksaa, kun vastaavaa vieraanvaraisuutta ei saa!?

Viinimaistiaiset Alkenissa.

Matka jatkui vielä Nürnburgringille, joka huomattiin puolivahingossa. Kyseessä on siis formularata, joka sijaitsee keskellä ei mitään, eikä sitä pääse juuri katsomaan lähempää. Koko paikka vaikutti aivan absurdilta: ravintoloita ja vaikka mitä oli aivan mielettömän monta, mutta vain yksi oli auki ja sielläkin meidän lisäksi pari ihmistä. No, lounas oli ihan kelvollinen.

Lounas Nürnburgrinillä. Gulassia sämpylästä!

Lauantai-iltana piti siis jatkaa viinin parissa Düsseldorfissa. Sen päälle söimme valtavat annokset intialaista. Siitä olikin hyvä jatkaa nukkumaan univelkoja pois. Heräsin tänään puoli yhdeltä. Ehkäpä ensi viikon jaksaa nyt pirteämpänä. Nyt ylös, ulos ja lenkille unelmasäähän!

Matkan varrelta. Mutta säätila tämä tänäänkin :-)